Pääsiäisen muistoja

Talvi alkoi taittua pääsiäisen aikaan vauhdilla kevääksi. Vielä kiirastorstain iltamessussa liukastelimme kirkon mäellä ja lunta oli kotonakin melkoisesti,

mutta tänään, tiistaina, kun tätä kirjoittelen, näyttääkin jo tältä.

Kirppikseltä löydetty kaivinkone, joka oli sunnuntaina lumihommissa, nököttää edelleen samassa paikassa, mutta nurmikolla.

Kompostorikin on ihan hereillä.

Kasvihuoneen talvikate poistettiin onneksi lauantaina,

sillä nyt luukut jo aukeavat auringon lämmössä. Viiniköynnökset odottavat sitomista alas laskettuina…

…ja ruohosipuli työntää ensimmäisiä versojaan.

Lankalauantaina yritimme polttaa noitien pelotukseksi syksyllä kasattua kokkoa, jota pikkurenki innolla suurensi omenapuiden oksista.

Jännittävä sytytysvaihe…

mutta vaikka avuksi tuotiin havujakin,

 

eivät tuoreet ja lumisateen kastelemat oksat jaksaneet kunnolla palaa.

Siinä sitten mietittiin noitien liikkumista ja sitä, olivatko ne tarpeeksi säikähtäneet kokkotulta. Jospa ne kuitenkin tulevat kanalaan? Eikös noidat
ennen vanhaan  tehneet navetassa tihutöitä? Ja mistä sen tietää, onko siellä käyty? Hei, viritetään ansalanka!!! Vasara ja nauloja…

…ja rullalankaa oviaukkoon. Onpas jännää, onkohan se aamulla katkennut?

Ja niin kaikui sunnuntaiaamuna navetan kulmilla hurja huuto: ”Mummi! Ansalanka ON poikki!!!” Voi sitä riemua. Kanalassa oli kuitenkin kaikki hyvin. Pilkku-Lotta ja Siiri vain jatkoivat tekomunien  hautomista…

ja kukko keikisteli kuvansa edessä.

Mikä lie langan katkaissut, kissa vai hiiri vai noita…