Talvi pitää kanatarhaa vielä otteessaan, ainakin jonkin aikaa. Helposti lumet kyllä sulavatkin, sillä tämä on etelän seinustaa.
Ehkä joku muistaa, että Siiri alkoi joulun alla hautoa ja sitä kestikin sitten kuusi viikkoa. Meille ei nyt haluta yhtään uutta kanaa, ei ainakaan talviaikaan, jolloin tipujen hoito erillisessä tilassa, ahtaassa kanalassa, olisi hankalaa. No, taisi Siiri välillä jonkin aikaa muniakin, mutta nyt se istuu taas tiiviisti pesässä, tekomunan päällä. Voi reppanaa!
Tarkistaakseni pesän nostan rouvan päivittäin toisten joukkoon (vien aina herkkuja mennessäni ja Siirihän jäisi muuten ilman), mutta kyllä se vaan takaisin palaa. Eli hautomavietti on niin voimakas, että kana ei hätkähdä edes emännän kainalossa.
Ruuaksi on aina saatavilla kauroja ja rehua sekä tietenkin vettä. Pakastepuolukat ja keräkaali, joka on painettu kannastaan kiinni tukevassa laudanpalassa olevaan ruuviin, edustavat tuoretta. Pehkuihin heitän myös ”aarrearkusta” herkkuseosta, jossa on riisiä, kuorittuja auringonkukan siemeniä ja kauraryynejä. Saavatpa virikettä niiden kuopsuttelussa ja aarteiden etsimisessä!
Ostin vesiautomaatin alle lämpölevyn, että varmasti pysyy sulana, jos sattuu joku kylmempi yö olla välissä. Aika mukavasti on plussalla pysytty, kovimmilla pakkasilla oli tietenkin lämmitys päällä.
Pilkkulotta on kohta viisivuotias ja pomona muille rouville. Se munii harvakseltaan, mutta on kaikkein kesyin edelleen, joten pomotelkoon minun puolestani ihan rauhassa niin kauan kuin pysyy terveenä. Kalle-kukkokin on kiltti ja huomaavainen kaikkia, myös ihmisiä, kohtaan. Hiekkakylpylaatikon vieressä, portaiden alla, on sininen, vanha emalikattila, nurin päin. Miksi? Koska tuo kolo oli rouvien mielestä ihana munintapaikka. Mikael löysi ennen joulua sieltä kuopasta toistakymmentä munaa, mutta nyt kun suosittu nurkka on pois pelistä, munat ilmestyvät jälleen pesiin.
Kalle Kakkonen ja Pilkkulotta
Auttoi siinä varmaan sekin, että tilasin täältä tekomunia, joita nyt on jokaisessa kolmessa pesässä. Kanahan munii mielellään sinne, mihin muutkin ovat jo munineet. Nämä pesämunat olivat vaan niin oikean näköisiä, että isäntä toi kerran munakennossa yhden keittiöön saakka!
Pesämunat
Tässä vaalean Lahjan aamuvoimistelua:
Olen toisinaan löytänyt netistä ihania kuvia upeasti suunnitelluista ja sisustetuista kanaloista pastelliväreineen ja ikkunaverhoineen. Ovathan ne kuvat kauniita ja ehkä innostaviakin katsella, mutta käytännössä kanala on kuitenkin aika sotkuinen paikka. Meillä suunniteltiin munintapesät niin, että kerääjän ei tarvitse mennä karsinaan lainkaan: munat ja siivous huolletaan ulkopuolelta, luukusta. Ruokakupitkin ovat lähellä ovea.
Sillä lattialla, pehkuissa sekä kaikilla vaakatasoilla, minne kanat vain pystyvät hyppäämään, on kakkaa. Ei sille mitään voi! Nukkumaorsien alla olevassa laatikossa on purua ja turvetta, joka sekin pöllyää rouvien kuopsutuksesta. Pitsiverhot… huh… ei toimisi ainakaan meillä.
Vain tuo vanha viirikukko, joka on katolla jo tehtävänsä tehnyt, edustakoon visuaalisuutta ja jopa taidetta 🙂
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 