Tammikuun Kotipuutarha-lehdessä oli juttua bataatin viljelystä, klik. Olin jo aiemminkin päättänyt kokeilla ja tämä haastattelu vain vahvisti päätöstäni. Pian pari kuukautta ikkunalla on ollut heräämässä kolme bataattia. Lehdessä mainittiin sekin, että haastateltava on kirjoittanut viljelystä kirjan.
Niinpä sitten tilasin sen ja nyt olen opiskellut tarkemmin bataattiviljelijän taitoja. Huh huh, tulikohan virhearvio? Ei näytä kovin yksinkertaista olevankaan ja ilman tätä puuhaa kevät olisi kyllä muutenkin sujunut. Noh, ajattelin, että kokeilen kuitenkin, kun leikkiin lähdin. Kaksi itänyttä mukulaa on nyt makaamassa kirjan ohjeiden mukaan mullassa näin,
mutta yhden leikkasin nettiohjeen mukaan kahteen osaan ja upotin ruukkuun.
Tämä jälkimmäinen kasvatusohje löytyy täältä, klik. Sen mukaan tuo mötikkä istutetaan sitten kesällä maahan. Kirjan ohjeiden mukaan juurrutetaan katkaistuja versoja ja kasvatus aloitetaan niistä.
Kun neuvoja on näin erilaisia, teen vähän sitä sun tätä. Eli ajattelin kasvattaa sekä mukulaa että versoja. Siitäkin varoiteltiin, että kaupan bataatit on ehkä käsitelty sellaisiksi, että eivät kunnolla idä. Jos taimet nyt tuosta puuhistuvat, laitan yhden kasvihuoneen multaan. Kahteen korkeaan perunankasvatuskassiinkin voisin niitä kokeilla…
… ja sitten tietenkin suoraan kasvimaalle. Lämpöä ja harsoja ne kaikki joka tapauksessa tarvitsevat ihan hurjasti ja ihme kyllä, kirjan ohjeen ja kokeilujen mukaan maa katetaan kirkkaalla muovilla. Se, mikä minua tällä hetkellä eniten mietityttää, on tuo versokasvatus. Niiden kun annetaan venyä toukokuulle ja pituus on silloin lähelle metrin. Sitten vasta on vuorossa pätkiminen ja juurrutus, sitäkään kun ei saa liian aikaisin tehdä.
Mikä on se lämmin ja valoisa paikka, kun tomaatit jo muutenkin valtaavat lasikuistin? Ja jos onnistun mukulakasvatuksessa, missä teen vaadittavan lämpökäsittelyn eli viikon verran 25 – 30 astetta? Entä talvisäilytys, kun maku on kuulemma paras vasta joulun maissa. Kellari ei sovi ollenkaan, bataatti kun paleltuu jo kymmenessä asteessa. Säilytyspaikka saisi olla pimeä, lämpö 15 – 18 astetta. On tässä haastetta kerrakseen!
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 
Luin myös tuon jutun lehdistä ja ajttelin ensin, että olisi kiva kokeila. Luulen kyllä, että on liian haasteellinen minulle juuri noiden lämpötilojen takia. Onnea kokeiluun! Kiva seurata kuinka onnistut.
Kiitos, kerron kyllä sitten jatkosta.
No on se kumma tuo puutarhurin elämä, aina vain uutta tekee mieli. Se on sitä seikkailua!
Älä muuta sano!