Vaikka lunta myöhemmin tulikin, kotipihalla näytti 11.2 vielä tällaiselta.
Keittiön lattialla lojui kuitenkin kasseja – pullollaan kaikenlaista tarpeellista, sillä ajatukset olivat toisenlaisissa maisemissa.
Pitkän automatkan varalle mietin itselleni puuhaa: Neulepuikot ovat vaarallisia, jos sattuu jokin äkkipysähdys ja siitä syystä suunnittelinkin virkkaushommia. Salomonin solmut? Niitä on mukava tehdä, kun lankojakin löytyi ihan omista varastoista.
Entä isoäidin neliöt, joista sitten joskus tekisin peiton? Sillä sukkalankojen loppuja on vaikka kuinka. Olen laiska päättelemään, joten ajattelin tehdä kunkin aina vain yhdellä värillä, mutta koska näitä Raita-langan loppujakin on runsaasti, niin mikä ettei niistäkin? Luulen, että valmiissa työssä ei lainkaan häiritse, vaikka värit eivät olekaan omina raitoinaan. Kunhan vain sopivat keskenään yhteen!
Langat eivät autossa likaannu, kun kulloinkin tarvittavan kerän asettaa tähän ”automaattiin” . Voi huoletta luiskahtaa sylistä lattialle!
Sitten asennettiin suksiboxi,
ja tehtiin monenlaista ruokaa valmiiksi pakkaseen sekä leivottiin lappilaisia kampanisuja
Sovittiin naapurien kanssa eläinten hoidosta sekä muusta tärkeästä (Kiitos Maire ja Arvo!), seurattiin toiveikkaina sääennustuksia ja haaveiltiin näistä laduista ja tutuista maisemista:
Ja niin olikin kaikki valmiina lähtöön…
