Kukkanainen

Sain Anja-ystävältäni Maija Paavilaisen kirjan ”Kukkanainen”. Kiitos! Siinä olikin viisaita ajatuksia! Niin viisaita, että jaan muutaman teillekin.

 

 

”Saan olla tekemässä maailmaa kauniimmaksi”.

Totta on, jokainen kukkapenkki kaunistaa. Nautin tästä oman maailmani kauneudesta.

***

”Ruohonjuurelta näkee enemmän”.

Sitä mieltä minäkin olen, olen aina ollut. Haluan olla juuri ruohonjuuritasolla, ei yhtään korkeammalla.

 

***

”Täydellinen puutarha on aina keskeneräinen”.

Huoh, onneksi joku muu sanoi tämän…

 

***

”Teen kovasti töitä, että kaikki näyttäisi kasvavan kuin itsestään”.

Sitä varten minullakin on yrttimaan kulmauksessa tuoli. Että kaikki luulisivat minun päivät pitkät siinä auringossa loikoilevan.

***

”Yksivuotisten kanssa saa hullutella, mutta monivuotiset täytyy ottaa vakavasti”.

Eipä tuon paremmin voi sanoa! Nämä joriinin juurakotkin otan todella vakavasti…

…mutta kasvimaalla rehottaa villi yksivuotisten kirjo.

***

”Takertumalla toisiinsa ne estävät kasvun itseltään ja toisiltaan”.

Tämä viisaus on hyvin siirrettävissä meidän ihmisten käyttäytymiseen.

***

”Siirrän perinnettä, kun säilytän isoäidin perennapenkin elinvoimaisena lapsenlapsilleni”.

Minulla on tallessa oman isoäitini perennapenkistä kaksi kasvia: Valkoinen syysleimu ja varjolilja. Perinnepäiviä koko kesäksi…

***

”Jos eksoottiset lajit viihtyisivät pihallani, ne eivät olisi eksoottisia”.

Tämän viisauden olen oppinut kantapään kautta ja sehän se paras opettaja onkin. Vanhassa vara parempi!

Keväisiä puutarha-ajatuksia teille kaikille!