Ei tästä kuvasta ole vielä viikkoakaan,
mutta kun lauantaina kävimme jälleen mökillä tarkistuskäynnillä, sama paikka näytti tältä:
Puro virtaa ja virtaa, ennätyspakkanen jäädyttää sen kuitenkin nopeasti. Pieni uoma on jo päiviä sitten jäätynyt umpeen.
Nyt veden matka jatkuu pitkin jääpintaa, joka kasvaa korkeutta ja leveyttä. Kun mennään kohti vesirajaa, siellä on muodostumassa jo melkoinen mäki.
Tällaisen jään sulaminen vie keväällä pitkään, varsinkin varjoisessa metsikössä. Muutama vuosi sitten jään korkeus oli jo lähellä sillan lankkuja.
Viikko sitten uimarannan vesirajassa näytti tältä: aallokko oli jäätynyt niille sijoilleen, miltei kesken liikkeen.
Nyt jääaaltojen päälle oli satanut se ainoa pieni lumipeite, jonka olemme saaneet – muutama sentti.
Ei voi muuta kuin toivoa, että kasvit selviävät. Jokohan mustikanvarvut paleltuivat?
Tyytyväisenä totesin, että esikoinen oli ottanut käyttöön lämpimät joululahjansa. Taitaa olla töihin pyöräily jo melkoisen viileää, joinakin päivinä jopa mahdotonta.
Mutta tämä oma lahjani pääsee jo mukan postireissuille. Kaipa tontut olivat huomanneet, että entiset Birkenstock-kenkäni olivat pohjista jo lähes sileät, yli 20 vuotta niillä on jo pihalla kuljettu. Pohjallisia olen toki uusinut, mutta ihana oli saada upouudet puutarhakengät. Näille ei löydy vertaa mistään muusta mallista. Toimivat talvellakin. Kiitokset esikoiselle ja muruselle!
Lopuksi kauneutta talvisesta lumipuutarhasta. Tällekään ei löydy vertaa.
