Jouluaikaan

On ollut monenlaista puuhaa ja ennen kaikkea seurustelua jouluvieraiden kanssa, että blogikin on jäänyt ihan taka-alalle. Vieläkin on jäljellä muutama päivä ja sitten, sunnuntai-iltana, mummon ja papan elämä vasta palaa arkeen tämän juhla-ajan jälkeen. On ilo sanoa, että meillä on ollut yli kymmenen päivän ajan (kahden sijasta) kolmesta yhdeksään henkeä ruokapöydässä. Ja on ilo sanoa sekin, että ruoka on maistunut, pakastimet ja jääkaappi ovat ihanasti vajenemassa.

Sää oli aluksi hurjan lauhaa, järvi oli tietojeni mukaan nyt ensimmäisen kerran sula jouluaattona. Vaikka se oli jäätynyt aiemmin montakin kertaa, aina jää suli pois.

 

Eiköhän tämä joulupäivänä syntynyt jää nyt pysy kevätpuolelle.

Koska pikkuväki tuli meille joulupäivänä, joulupukkikin tuli silloin. Ja kaikkien yhteinen jouluateria syötiin vasta sunnuntaina.

Esikoisen murunen saatiin jouluvieraiden joukkoon Tapaninpäivän iltana

ja Mikael pääsi jälleen näyttämään englannin kielen taitojaan. On se mahtavaa seurata, miten sujuvasti ja mutkattomasti tuon ikäinen toimii. Yhdessä he leipoivat toivelistalta karjalanpiirakoita

ja pipareitakin haluttiin valmistaa. Se oli mummolle jo viides kerta, mutta hyvin ovat maistuneet ja huvenneet purkeista.

Pikkurenki sai jäädä meille koko viikoksi, nyt on meneillään vuoden viimeisen päivän aamu. Lähdemme käväisemään kaupassa ja mökilläkin ajattelimme piipahtaa, nyt kun sinne vielä on tie ajokunnossa. Illalla tulee loppuviikoksi Mikaelin muuta perhettä ja varmaankin on tiedossa tinan valamista ja vähän rakettejakin.

Tämän isännän virittämän rakovalkean kera haluan toivottaa hyvää ja onnellista tulevaa vuotta kaikille blogituttaville ja satunnaisille vierailijoille!