Äidin taikinajuuri

Vaikka minulla joskus muinoin olikin äidiltä, tai tarkemmin äidin anopilta, siis mummoltani, saatu ruisleipäjuuri, niin vuosikymmenien aikana se on päässyt häviämään. Viimeistään siinä vaiheessa, kun aloitin kahden päivän ruisleivän tekemisen, sekoitin vahingossa juuret pakasteessa. Eihän se oikeastaan mihinkään varsinaisesti vaikuta, mutta periaatteessa kuitenkin harmitti, kun päästin katoamaan jotain sellaista, mitä en enää takaisin voisi saada. Saattoi olla näitä aikoja, talomme rakennusvuonna, kun äiti viimeksi hapanleipää leipoi, kadotettuja aikoja nämäkin.

Hävitin juuren, mutta siivotessamme äidin ullakkoa, löysin vanhan taikinasaavin. Muovisen ja nykyaikaisen, kannellisenkin jopa.  Ei siis hiirenkakkaa. Kun kurkistin sisään, huomasin pohjalla kuivuneita taikinasiivuja ja tietenkin heti välähti, että voisikohan…?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Toin hellästi kaikki hileet kotiin ja aloin henkiinherättämisyritykset: Murskasin taikinakokkareet huoneenlämpimään veteen likoamaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Illemmalla lisäsin sekaan ruisjauhoja ja sekoittelin, samaa jatkui vielä seuraavanakin päivänä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Aluksi tuntui, että ei taida virota tuo aarre, mutta kahden vuorokauden kuluttua kupista jo lehahti herkullinen hapanleivän tuoksu. Ihmeellistä!

Tein ensin vain pikkiriikkisen taikinan, sillä heräily ei varmaankaan ollut vielä ihan loppuunsaatettu. Eikä se ensimmäinen leipäkään mikään kymppisuoritus ollut, mutta maku oli mainio.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Alkuviikosta sitten suurensin jo taikinamäärää ja paistoin sähköuunissa rinnakkain kolme pitkää vuokaleipää. Jännitti aika lailla, mutta kun paras makutuomari, oma mies, oli lopputulokseen tyytyväinen, niin olin minäkin. Seuraavalla kerralla uskallan jo varmaan käyttää leivinuuniakin paistamiseen, nyt halusin vain minimoida kaikki epäonnistumisen riskit. En nimittäin ole oikein  sinut tuon meidän ison uunin kanssa, vaikka maku siellä paistaen toki tulisi vielä parempi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Leipoessani tunsin jälleen voimakkaasti entisten sukupolvien läheisyyden: Näillä pelloilla he aikoinaan ahersivat. Viljassa maksettiin palkkoja, vilja oli tärkeä elämisen ehto. Katovuodet olivat suuri onnettomuus ja nälkään jopa kuoltiin. Nyt voimme ostaa vaikka muista maista tuotuja jauhoja ja kaikkea muutakin, sadon suhteen edelleenkin olemme kuitenkin luonnon armoilla.

Oma leipomiseni on vain leikkiä entisajan elämään varrattuna. Mutta silti: Se tunne, kun yli 20 vuotta hiljaa ollut ruistaikinan juuri herää ruususen unestaan. Se on kuin viesti rajan takaa: Täällä seuraamme elämäänne, muistakaa arvostaa sitä, mitä olette saaneet ja saatte. Leipääkin. Ja ennen kaikkea itsenäisyyttä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille!

Kategoria(t): Koti, Sekalaista Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Yksi vastaus artikkeliin: Äidin taikinajuuri

  1. Leila sanoo:

    Oi kun hieno juttu!!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s