Tallinnan jouluiset valot

Viikonloppuna olimme kaksi yötä Tallinnassa. Jälleen kerran matkan järjesti ystävällinen keuruulainen Matka-Mäkelä ja sattumoisin pääsimme bussin kyytiin jopa ihan kotiportilta. Olipa taas virkistävä reissu! Kiertelimme kauppoja, ihastelimme jouluvaloja niin ostoskeskuksissa

kuin kuuluisalla joulutorillakin.

Mausteiset tuokut ja kuuma glögi jättikuusen juurella – siinä muistoja taas joksikin aikaa – märästä säästä huolimatta.

Olemme aina aikaisemmilla matkoilla käyneet  syömässä Peppersackissa, niin nytkin. Eikä tarvinnut pettyä, herkullista oli! Ja ne kauniit, keskiaikaiset puitteet – ne kruunaavat herkkuhetket. Tästä linkistä (klik) löysin joitakin kuvia, tuo Creme Brulee oli todella namia. Virtuaalikierrokselle ravintolaan voit pujahtaa tästä, klik.

Kun bussi vei meidät ostoksille kauemmas kauppakeskukseen, jäimmekin isännän kanssa paluumatkalla pois Karnaluksissa. Joku keksi, että se on kuin ”naisten Biltema” ja niin kai se onkin, mikäli uskallamme ajatella ääneen sukupuolien ns. rooleja. Oli miten oli, minä ainakin nautin luikerrellessani hyllyjen välissä ahmien silmilläni kaikkea mahdollista käsityöhön viittaavaa.

Enpä paljoa ostanut, mutta näitä tarpeellisia kuitenkin.

 

Edellisestä Karnaluksin käynnistä kirjoitin kaksi vuotta sitten täällä, klik.

Joka kerta Eestissä käydessäni kiertelen kirjakauppojen lastenosastot.

Ja taaskin, voiko tämän ihanampaa tonttukirjaa olla? Olisikohan tuo nimi suomeksi ”Minun pieni tonttukirjani” vai mitä tuo päkapiku tarkoittaa?

Sisällä ei paljoa tekstiä ole, sivut ovat paksuja ja kovia, helppoja pikkulapsienkin käsitellä. Mutta kuvat! Niistä riittää tarinoita moneksi kerraksi. Taitaa olla alunperin saksalainen kirja.

Ja toinenkin pikkiriikkinen, kovasivuinen kirja: Kullakin sivulla on piilossa joku eläin, joka sitten  liu´uttamalla tulee esiin kurkistelemaan. Näistä tykkään!

Ihanan, mustan leivän lisäksi

kotituliaisiksi lähtivät myös nämä neuleet: Pipo isännälle ja paksut, kaksinkertaiset kissalapaset itselle.

Kun iltamyöhään kannoimme laukkuja pihan poikki, se ei onneksi näyttänyt näin koskemattomalta kuin esikoisen päivällä – ennen lumen auraamista – ottamassa kuvassa,

vaan ihanan jouluiselta.

Lunta oli kyllä tullut mahdottomasti, mutta sähköt olivat kuitenkin säilyneet. Kun tänä aamuna pudistimme pahimmat lumitaakat sieltä mistä pystyimme,

olimme kaikin puolin onnellisia hyvin sujuneesta matkasta. Kiitollisia esikoiselle kotimiehen roolista ja pirteitä jatkamaan arkea siitä, mihin se perjantaiaamuna meiltä jäi.

Advertisement