Viimeiset syystyöt,

ne on nyt vihdoin tehty. On ihan ihmeellistä, että sää on ollut näin leppoisa ja eletään marraskuuta! Vuosi sitten kahlasimme jo lumessa. Ei ole nietoksia näkynyt, ei tosiaankaan, ja eilen sitten isännän kanssa laittelimme vihdoin omenapuille talvisuojaukset. Jänikset ovat jo aikaa sitten alkaneet viihtyä pihapiirissä, mutta kun runkojen suojiksi kesällä laittamani pienet verkot ovat olleet koko ajan paikoillaan, on ollut ihan turha tulla haaveilemaan nuorista kirsikkapuista. Vaarana ovat myös metsäkauriit, kolme yksilöä näimme pellolla ja pihassakin oli jo jälkiä. Siksi laitoimme lisäksi korkeammat ja laajemmat verkot.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Näitä isoja omenapuita emme enää suojaa, ei taida olla herkkua ainakaan pupuille. Jos kauris oksanpäitä napsii, niin ei se katastrofi ole.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Suurimmassa puussa on jäljellä vielä yksi omena, hassun näköistä. Harmi vaan, kun sekin on ihan pihlajanmarjakoin vioittama. Ei saatu omenia, ei ei. Mehua kylläkin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Huomaat varmaan tuosta aiemmasta kuvasta, että syksyn lehtiä on nurmikolla vaikka kuinka. No, ne saavat ollakin. Haravoimme kompostiin vain sieltä, missä niitä oli oikein vahvassa, esimerkiksi sireenien reunalla. Ja tietenkin sorateiltä. Muut saavat maatua nurmikon lannokseksi ja humukseksi – päästään sitä paitsi helpommalla!

Nämä pylvästuijat (katso myös ensimmäinen kuva) saivat aikamoisen muodonmuutoksen viime keväänä, kun kauriit kalusivat kaiken syötävän niin korkealta kuin pystyivät. Mukavasti kesä kuitenkin sai uutta viherrystä aikaan ja kun ympärillä on nyt kanaverkkoa, luulen, että ensi kesän jälkeen näyttää jo aika hyvältä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Viimeinen syystyö oli kasvihuoneen peittäminen pressulla. Jos lunta sattuu tulemaan runsaasti, pressun päältä se on helpompi kolata pois laseja rikkomatta. Viiniköynnökset siellä jo kuorsaavat valkoisen talvipeiton alla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nyt tuntuu ihan kummalliselta, kun pitääkin lähteä hyötyliikunnan sijasta muuten vaan ulkoilemaan. Kuntosalilla ja vesijunpassa käymme isännän kanssa kerran viikossa, mutta nehän ovat pelkkiä sisähommia. Ulkoilu tuo vastustuskykyä, jota tarvitaan flunssa-aikaan, näin ainakin minä uskon. Mutta lähde nyt sitten tuonne pimeyteen ja sateeseen – muistetaan ainakin heijastimet!

Mainokset
Kategoria(t): Piha ja puutarha Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s