Olimme alkuviikosta kyläilemässä ja siellä ihastelin upeita orkideoja ikkunalaudalla. Mutta miksi niissä oli valkoiset muoviruukut läpinäkyvien päällä? Silloin vasta kuulin, että tietoni läpinäkyvien ruukkujen välttämättömyydestä ei enää pidä paikkaansa! Olinkin jo pähkäillyt mitä tehdä, kun lasiruukun seinämäillä kasvoi vihreää sammalta. Kotona googlasin ja tässä tulos, klik.
Hoh hoijaa, näin ne opit muuttuvat. Koska varastossa oli orkideamultaa eli niitä kaarnakokkareita, aloin heti vaihtaa kasvualustaa, vaikka kukissani olikin nuppuja. Ei lainkaan oikea aika, mutta kun niin kovasti kiukutti. Samalla kun yritin tästä suoraseinäisestä lasiastiasta kiskoa kasvia irti, mietin, että mitenkähän ne ihmiset tämän tekevät, jotka ovat istuttaneet kukkansa vanhoihin hillotölkkeihin. Niissähän on kapea suuaukko ja minä onneton en meinaa saada edes omaani irti, niin oli juuria täynnä koko astia.
Rapsuttelin sammalia pois, leikkasin huonoja, vaaleita juuria ja sitten istutin kasvin vanhaan, rikkinäiseen kulhoon. Tässä, klik, on Biolanin videokin mullanvaihdosta, ohjeet vain ovat hiukan erilaiset, sillä siinä käytetään sitä läpinäkyvää ruukkua. Olin alussa ajatellut panna samaan kulhoon molemmat kukkani, mutta juuristo oli niin iso, että oli pakko luopua mielestäni hyvästä ideasta.
Nyt kumpikin on omissa kulhoissaan. Pohjareikiä ei ole, mutta ei ollut aiemminkaan näissä lasikulhoissa – kastelussa täytyy vaan olla tarkka.
Kasvit ovat usean vuoden vanhoja ja niillä on minulle tunnearvoa. Joka vuosi on ollut ainakin yksi kukinta, joten toivoa sopii, että kukkanuput eivät tällä myllerryksellä putoa ja jos putoavat, niin uusia tulisi tilalle!
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 