Maantien reunassa on ikivanha, valtavan suuri kuusi. Sähkölinjat puretaan nyt pois ja tien varteen upotetaan kaapelit. Kuusen altakin kaivuri kulki, katkoen ja raastaen runsaasti oksia ja varmaan juuriakin. Lopputulos oli kamalan näköinen, ja vaikka tiedossa on, että kevättalvi olisi se paras aika leikata elävän kuusen oksia, niin päädyimme kuitenkin siistimään kuusivanhusta, olihan se jo valmiiksi silvottu. Netistä löysin ohjeen, että kannattaa jättää kymmenen sentin tapit, jotka vasta myöhemmin napsaistaan pois. Niin sitten tehtiinkin, tässä isäntä puuhassa. Ei kovin turvallinen tuo teline, huh…
Kaapelin upotus vaikutti koko tien varteen. Siitäpä tuli kerrassaan tasainen, joten keksimme, että talven hiihtolatu tehdäänkin siitä! Lenkki tulee kiertämään paitsi pelloilla, myös metsätiellä. Ihanaa!
Yksi ojan tapainen oli kuitenkin matkan varrella, mutta ei sekään haittaa – enää. Katsokaapas miten komea silta! Ja tietenkin kaikki tavara, ruosteisia nauloja myöten, oli vanhaa. Lankut otettiin piakkoin sortuvan riihen lattiasta, nurjalta puolen vielä ihan hyviä. Kokeiltu on, kestävät traktorinkin!
Tuon koivikon esikoinen raivasi keväällä, sekin on nyt niin nätti. Tässä oli ennen kivikkoinen pelto, olen siellä joskus traktoria ajanut heinäkuormaa tehdessämme. Hauska nimi, vaarin pelto. Olisikohan Aapo-vaari sen 1800-luvulla raivannut?
Nyt ei puutu muuta kuin lumi. Mutta sitä ei löydy varastoista, edes vanhoista.
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 
Hyvää talven tuloa sinulle Riitta ja perheellesi!
Kiitos, samoin sinulle!