Kanalakäynnillä nähtyä ja kuultua

Kanalan orsien alla on  kakkalaatikko, jossa vuosi sitten oli kuivikkeena lähinnä pehkua. Kun alkusyksystä tyhjensimme sen kompostiin, laitettiin tilalle varastossa ollutta kuivikepurua, jonka kuitenkin tiesimme hajuhaitan vuoksi huonoksi vaihtoehdoksi. Sen mukaan, mitä itse olen netistä löytänyt, kuiviketurve olisi parasta hajusyöppöä ja sitä nyt lisäsimmekin purutäytteen päälle puoli paalia. Ongelma on kai lähinnä pölyssä, mutta katsotaan, miten talvi etenee!

Toistaiseksi kanat ovat päässeet päivittäin ulos tarhaansa ja iltapäivällä myös vapauteen pihapiiriin. Ikkunassa on paksu lämpölevy, jonka aukkoa ne harmillisesti kerran – lasin kiinni ollessa – suurensivat. Mutta pitää tuo levy kuitenkin tuulet pihalla ja kanalan lämpimämpänä tässä viileässä säässä. Kunhan pakkaset tulevat, levy otetaan pois ja tuplaikkuna suljetaan. Ikkunan alla on kylpylaatikko (turvetta, tuhkaa ja hiekkaa) talven varalle.

Kesällä ainakin osa oppi juomaan juomanipasta ja nyt käytössä ovat molemmat automaatit, varmuuden vuoksi. Hyvin toimivat päällekkäinkin! Tuo, että ämpärit ovat läpinäkyviä, on loistojuttu.

Kallen sulkasato tuli vasta rouvien jälkeen. Hassulta näyttää, kun laulusulat putosivat,

sillä se on  nyt aikamoinen töpöhäntä.

Ei se rouvia haittaa, eihän toki.

Navetan luona oleva tammi on pudottanut vasta osan lehdistään, niitä riittää ja riittää.

Näin loppusyksystä huomaa helposti, jos joihinkin kasvustoihin on levinnyt vääriä lajeja: Tässä kurtturuusua juhannusruusun sekaan. Täytyy keväällä kaivaa pois, ettei tuo satavuotias valkoinen ihanuus häviä uuden tulokkaan alle. Kurttulehtiruusuhan jo luokitellaan ikäväksi puutarhakarkulaiseksi.

Mutta omassa pihapiirissä jaksaa syysasteri avata kukkiaan päivästä toiseen, hallasta huolimatta. On se vaan ihana kasvi! Tanakka ja terve.

Vanhan lantakärryn kukkalaatikkoon tuli hiukan havuja, ehkä ripustan vielä lyhdyn oksalle joulun lähestyessä.

Tuolla takana on kellari ja sen edessä kolme pihtakuusta.

Niiden  suojassa, ikuisessa hämärässä,  on pikkurengin salainen maa, jossa monet tuulikellot soittavat haikeaa syyslauluaan.

Se tuntuu niin hyvältä. Nautin joka kerta, kun kuljen siitä ohi kanalaan. Kuin lämmin kuiskaus  poisnukkuneelta isältäni, joka kuuset kerran istutti.