Kello ei ole vielä seitsemää ja on melko hämärää. Virittelin vähän syksyn valoja, yksi jo valaiseekin kasvihuoneen luona. Toin tyhjentyneeseen daaliapenkkiin pajun oksia, joihin olikin helppo ripustaa vanha, pitkä valosarja.
Kanalan väkikin hipsuttelee jo melko varhain orsilleen. Kun äsken kävin panemassa ovet kiinni, niin totesin, että Kallen lempivaimo, vanha Pilkkulotta, on saanut väistyä alaorrelle. Kuningattarina pöyhistelivät sulkiaan nyt vuoden ikäiset nuoret rouvat.
Sää oli viikonloppuna ihana ja puuhailimme paljon ulkona. Olimme saaneet haravointiapua Tampereelta, talossa oli täysi miehitys.
Kiitos kaikille avusta!
Sisällä pikkupiika ajeli pikkurengin vanhalla autolla ja oli ajokkiinsa sangen tyytyväinen.
Aamulla, ennen seitsemää, oli vielä näin pimeää. Pikkurenki otti papan kanssa otsalamput sekä heijastimet ja lähti hakemaan postia muutaman sadan metrin päästä. Oli HYVIN jännä kokemus, johon aloite tuli ihan häneltä itseltään. Tulikohan siitä nyt tapa?
Melkein kaikki talvivalmistelut ovat nyt loppusuoralla. Naapurin Mauno aurasi perunamaat sen jälkeen kun niille ensin oli ajettu hiekkaa parannukseksi…
…ja viimeinen puolukkaretkikin on tehty. Marjoja löytyisi, mutta enää näitä ei kannata kerätä, ovat jo sen verran pehmeitä.
Jopa aurauskepit ovat paikoillaan ja veneet käännettyinä. Tämän vanhan pesusoikon maalasin leikkimökin ovesta jääneellä maalitilkalla – talvea tämäkin odottaa.
Taitaa olla aika ottaa lankakerät esiin, sillä puutarhurin loma on ilmeisesti alkamassa.
Syksy on kaunista, rauhoittavaa ja voimaannuttavaa aikaa. Ainakin tälle puutarhamummolle!
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 
