Pääsisääntulon portaikko oli jo melkoisen huonossa kunnossa. Askelmien laudat olivat aikansa eläneet ja kaiteen tolppakin oli niin laho, että kun isäntä sitä yritti varoen irrottaa, se katkesi kokonaan.
Päätimme, että nyt ennen talvea tehdään uudistuksia ja alkuviikosta oli sitten se oikea aika, jolloin remontti-Timollekin sopi hyvin. Eipä tuo suuri homma ollutkaan, kun isäntäkin vielä oli apurina.
Kaidetta lyhennettiin, sillä olimme lopen kyllästyneitä siihen, että lunta poistettaessa se oli aina tiellä. Tämä pieni pätkä saa riittää, sillä ajatuksena on asentaa ikkunoiden alle vaakasuora, seinään kiinnitettävä rima tai tanko liikuntarajoitteisten turvaksi. Kulkusuuntakin kun on nimenomaan sinne, eikä tuohon toiseen suuntaan. Muuten onkin valmista, paitsi hiukan maalaamishommia.
Koska entisestä kaiteesta oli sahattu pätkä pois, minulle tuli mieleen, että voisikohan sitä käyttää johonkin. Ja voihan sitä, kun hiukan madallettiin! Vanhoista porraslaudoista valittiin parhaat ja niistä isäntä rakensi alimman rapun leikkimökkiin, sekin on sitä ollut jo vuoden verran vailla. Varastossa on odottamassa tuohon ikkunan alle vielä toinen vanha puulaatta, niin pihakalusteetkin mahtuvat paremmin paikoilleen. Värillisellä puuöljyllä sivelemme keväällä kaiken yhtenäiseksi.
Nyt on pikkurengille yllätys, kun tulee perheen kanssa viikonloppuna vaahteranlehtiä haravoimaan. Että huomaatko mitään uutta leikkimökissä?
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 
Hienot tuli! Omakotitalossa riittää koko ajan jotakin pientä tai vähän isompaakin remppaa:)
Näin on!