Pakolaisista

Keuruu on leimautunut tämän syksyn aikana pakolaisvastaiseksi kaupungiksi. Moneen otteeseen on kuultu, kuinka tänne ei haluta vastaanottokeskusta ja kuinka paljon negatiivisia asioita pakolaiset toisivat tullessaan. SPR jo peruutti entisen varuskunnan tiloihin kaavailemansa 500 pakolaisen vastaanottokeskuksen, kun asiaan myönteisesti suhtautuneita kuntapäättäjiä jopa uhkailtiin. Hävetti olla keuruulainen!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Seurakunta onneksi pani toimeksi. Kauniilla paikalla, upeassa, männikköisessä rantamaisemassa sijaitsee Isohiekan leirikeskus, jossa moni on rippileirinsäkin käynyt. Ensi kesänä sinne taas majoitetaan nuoria leiriläisiä, mutta huhtikuun puoliväliin se saa toimia hätämajoituksena sadalle pakolaiselle. Se on valtava urakka vapaaehtoisille, sillä myös palkatonta työtä on paljon. Toistaiseksi öisinkin on ollut kaksi päivystäjää paikalla.

Ruokala toimii hienosti taitavien ammattilaisten johdolla, mutta moni perheellinen haluaisi valmistaa itsekin ruokaa. Lapset ovat tottuneet kotimaassaan ehkä toisenlaisiin makuihin kuin me. Perhemajoituksen puolella on keittolevyt, mutta puutetta oli pannuista ja kattiloista.

Entä sitten talvivaatteet ja kengät? Yksin tulleita nuorukaisia on vajaa puolet joukosta – kaikille olisi löydyttävä varvassandaalien ja shortsien tilalle ihan muunlainen asu. Moni mies olettaa, että ainakaan pitkiä kalsareita täällä ei tarvita, mutta viime päivien pakkassäät ovat muuttaneet ajatuksia. Joku kysyi, tuleeko Suomessa vielä kylmempää…

Lapsille löytyy paremmin lahjoitusvaatteita. Meiltäkin vietiin Mikaelille pieniksi jääneitä talvikenkiä ja haalareita. Pipoja, lapasia, sukkia – kaikkea tarvitaan.

Terveyskeskuksessa tutkitaan terveydentilaa, mutta jopa lääkärit ovat vapaaehtoisia, jo eläköityneitä auttajia. Facebookiin on perustettu oma, suljettu ryhmä, jossa toimijat voivat ilmoittaa avun tarpeista ja viestittää tapahtumista.

Isohiekka on kaukana keskustasta ja kaupoista. Tarvittaisiin lisää autokuljetuksia ostosreissuille ja harrastuksiin. Varsinkin nuoret miehet turhautuvat helposti toimettomuuteen. Lapsia on jo viety liikuntapiireihin ja koulutkin alkavat viikon kuluttua.

Huomasin kerran FB-ryhmässä, että vaatevarastolle suunniteltiin kerralla suurempaa porukkaa selvittämään tuolien päällä ja laatikoissa sikin sokin olevia röykkiöitä. Vaikka ne päivisin yritettiin jotenkin järjestää, niin iltaisin väki etsi omatoimisesti itselleen täydennystä ja kun rekkejä ei ollut, jälki oli sen näköistä. Nyt eräs vapaaehtoinen suunnitteli toimivan mallin ja rakensi paikan päällä näitä rekkitankoja. Niin mekin isännän kanssa lähdimme perjantaina tuohon puuhapäivään apureiksi. Rakenteluhomma oli vielä kesken, lattialla kompressorin seassa tarvikkeita ja sähköjohtoja.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Monen muun auttajan kanssa lajittelin vaatteita ja kenkiä, isäntä auttoi rekkitankojen tekemisessä. Myös yksi taitava pakolaismies oli naulapyssyn kahvassa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Välillä jokunen lapsi ilmestyi  hyrskyn myrskyn keskelle isän kanssa kenkiä tai talvihaalaria sovittamaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Päivä oli kyllä ajatuksia herättävä. Me molemmat tunsimme kerrankin olevamme todella tarpeellisia. Kun annoin pienille afgaanilapsille pussukan, jossa oli askartelutarvikkeita ja leluja, sain takaisin hymyjä, joita en hevin unohda.

Suuri kiitos teille kaikille, jotka eri tavoin olette toimineet ja toimitte auttajina. Toivotaan, että näiden pakolaisten elämä järjestyy parhaalla mahdollisella tavalla. Toivotaan, että jos heistä jotkut saavat käädä Keuruulle, niin he löytäisivät täältä turvallisen asuinpaikan ja ystävällisiä ihmisiä. Toivotaan, että tulevaisuudessa maailman tilanne rauhoittuisi niin, että kenenkään ei enää tarvitsisi pakolaiseksi lähteä.

Kategoria(t): Sekalaista Avainsana(t): . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Pakolaisista

  1. Ritva Wallenius sanoo:

    Kiitos,vanha ystäväni, tärkeästä ja innoittavasta kirjoituksesta! Mietin tässä juuri siivotessani vaatehuonetta,että tarvitaanko siellä vielä tavaraa esim pussilakanoita tms. Näytti kuvissa aika täydeltä tuo varasto. Kun saan oman ”ramparipu”-vaiheen taas parempaan kuntoon,ajattelin tarjota ex- ammattiani käytettäväksi vuoden alusta….
    Terveisin rw

    • Kiitos kommentistasi, Ripu! Oli tosi kiva kuulla sinusta. Isohiekan osalta tilanne on se, että tuo tila, jossa varasto oli, on jo muutettu toiseen käyttöön ja vaatteita annetaan jatkossa srk:n tiloista täsmäkäyttöön. Kaikilla kun taitaa olla jo kaikkea. Lakanoita ja mattoja kuitenkin edelleen tarvitaan, vein juuri viime viikolla srk-keskukseen pari kassillista. Mutta ne tosiaan jaetaan sieltä, että Isohiekkaan ei kannata enää avustuksia suoraan kuljettaa. Olemme isännän kanssa vieneet pari lastia jo varuskuntaankin, siellä kun on puutetta oikeastaan kaikesta. Vaatteiden ja kenkien lisäksi astioista, kattiloista, paistinpannuista. Tekisivät itse ruokaa, jos olisi, millä tehdä. Kiva jos jaksat lähteä toimintaan, itse olen ollut vain tavarahamsterina! Suomenkielen opetuksessa kai apu myös on tarpeen. Ja Martathan käyvät neulomista opettamassa, siihenkin kai voisi lähteä avuksi mukaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s