Kylläpä tuli kiire näiden viimeisten syystöiden kanssa! Miten se kylmyys pääsikin niin yllättämään. Öisin oli kuusi astetta pakkasta ja aamuisin maa aivan jäässä.
Hrrr… talvivaatteetkin olivat vielä ties missä varastossa! Mutta kun isännän kanssa pantiin oikein kunnolla tuulemaan, niin pian tuli jälkeäkin.
Ensimmäiseksi lintulaudat esiin ja ruokaa pienille ystäville!
Vadelmarivistöt kerättiin narun avulla supuiksi, ettei lumen paino niitä vahingoita.
Kasvimaalta poistettiin kaikki monivuotiset rikkakasvit – nurmikosta leviää aina heinän siemeniä ja uudet tupsut pääsevät salaa kasvamaan hyötykasvien varjossa. Siistityille palstoille levitettiin kerros kaksi vuotta maatunutta kompostia. Tänä vuonna päätimme, että kokeilemme jättää aurauksen kokonaan pois. Jos maa olisi savikkoa, kääntäminen olisi hyödyllistä, mutta meillä on kahdenkymmenen vuoden maanparannuksen jälkeen hyvää multamaata. Keväällä sitten jyrsimellä ”myyrätään” kaikki sekaisin.
Kun viimeisestä kompostista oli muheva multa poistettu kasvimaalle,
isäntä pääsi jälleen täyttämään sen keskimmäisestä (kuvassa vasemmalla) lokerosta ensi kesää odottamaan. Tähän kyseiseen lautakarsinaan oli keväällä käännetty edellisen kesän komposti, ja päällä kasvoi, ruohokatteessa, kurkkuja.
Uusin, tämän kesän röykkiö, on tässä ensimmäisessä karsinassa. Sinne sekaan on tyhjennetty myös lämpökompostori voimaa antamaan. Päällämmäisenä rötköttävät tällä viikolla katkotut perennat. Veitsi on aina valmiina laudan päällä pilkkomista varten!
Nyt meillä on siis kolmen kompostin keskimmäinen karsina tyhjänä. Keväällä katkon sinne hanhikkien ja muiden pensaiden oksia salaojaksi ja ilmastoinniksi, jonka jälkeen päälle käännetään tänä kesänä kootun karsinan tavara – sitä mukaa kun jäinen komposti sulaa. Sitten onkin taas ensimmäinen lokero vapaana sen kesän tarpeisiin! Eli suuren kompostin vihreä jäte on muuttunut reilussa kahdessa ja puolessa vuodessa pienimmän, vihreän muovikompostorin, mustaksi mullaksi.
Nurmikko ajettiin, varmaankin viimeisen kerran tänä vuonna. Ruohonleikkuri pääsee ensi viikolla huoltoon ja terien teroitukseen ennen talvilepoa.
Roskiksen luona oleva mänty oli levittänyt alimpia oksiaan siten, että roska-auto ja traktori aina kolhivat niitä. Kattokin oli ihan sammaloitunut varjossa, ei auttanut muu kuin ryhtyä toimiin.
Muutama alin oksa sai lähteä ja katto harjattiin puhtaaksi – jospa se nyt sellaisena pysyykin!
Kun vielä juuri saadut daalia-juurakot pääsivät kellariin, alkoi tuntua siltä, että kyllä tässä selvitään. Kolme päivää ahkeroitiin ”ihan pihalla” ja nyt on helppo odotella ensi viikkoa.
Vain kasvihuoneen pesu ja pihojen haravointi on jäljellä. Tuo viimeksi mainittukin tehdään minimisti, sillä aina se nurmikko talven jälkeen on keväällä esiin tullut!
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 