Ihan viimeviikkoina on ollut erilaisia kauniita luontohetkiä.
Yhtenä iltana satoi ja meidänkin peltoaukealle ilmestyi hohtavan kaunis sateenkaari. Kun vielä aurinko helli metsää järven takana, niin näky oli satumainen. Otin useamman kuvan halpiskamerallani ja lähetin yhden, ystävän vinkkiä noudattaen, paikallislehteen, joka yllätyksekseni julkaisi sen. Tässä sama kuva, joka on myös otsakekuvana tällä hetkellä.
Sitten tuli kuunpimennys, joka meillä ei pilvien vuoksi ollut näkyvissä. Sen sijaan seuraavien päivien täysikuut olivat upeita. Ihailimme pikkurengin kanssa metsän takaa nousevaa jättikuuta
ja leikimme illan pimetessä lamppisleikkejä puutarhassa.
Kauniita ovat myös pihanurmella kasvavat kärpässienet. Ei voi muuta kuin ihailla – myrkystä huolimatta. Voimalla tämäkin pieni rynni savikon läpi, hattu mullassa.
Mutta nämä kaverukset olivat jo ehtineet aikuisen sienen ikään.
Syksy on kaunista, vai tuntuuko se vain siltä, koska kesälle on jätettävä haikeat jäähyväiset?
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 