Perunapellolla

On ollut ihania syyspäiviä. Tai oikeastaan kesäpäiviä tai kesäisiä syyspäiviä. Nyt sataa, mutta viikko sitten perunamaa pöllysi. Naapurin Arvo tuli jälleen auttamaan ja isännän kanssa he yhdessä asensivat perunannostokoneen Porche-vanhuksen työkaveriksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hyvin sujui ja niin keräsimme vähäiseksi jääneen saaliin ”Siikliä” ja ”Tammiston aikaista”. Kolme riviä jätettiin, ihan takoituksella. Tiedossa nimittäin oli, että saamme lisää työvoimaa ja niin kävikin. Jännää puuhaa,

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

tämäkin vaihe.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kauniita perunoita! Tuolla ja tuolla, ja uudet työhanskatkin vielä kaiken kukkuraksi. Onneksi mummo löysi niitä Jämsän Agri-Marketista. Keltaiset  vasemmalla olivat jo ihan rikki ahkeran työmiehen jäljeltä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sitten möyhittiin vielä simulaattorilla, ei kun kultivaattorilla, koko maa ja löydettiin melkein ämpärillinen piiloon jääneitä perunoita. Ne pikkurenki sai työpalkaksi kotiin vietäväksi.

Olihan meillä muutakin puuhaa, puolukkametsässä

12026551_10153493617636815_353059671_n

ja mansikkamaalla. Sieltä kerättiin pois viimeiset verkkoja tukeneet heinäseipäät. Mummo olikin napsinut jo rönsyt kompostiin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pikkupiika ei perunan nostoon osallistunut, vaikka enon ensimmäiset saappaat olivatkin juuri oikean kokoiset.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hän harjoitteli sisällä palikoiden pudottamista laatikkoon (ovelasti oikotietä)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

ja taputti iloissaan itselleen jokaisen lupsahduksen jälkeen. Sööttiä, niin sööttiä!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nuketkin jo kiinnostivat

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

ja lääkärileikki sujui kivasti isoveljen kanssa. Tällä potilaalla oli nivelrikko korvassa… hih.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nyt odotellaan, että saadaan talviperunakin vielä kellariin. Olemme yrittäneet viilentää sitä, mutta edelleen on lämpöä 11 astetta, joten kiirettä ei ole. Kunhan yöt taas kylmenevät, pidämme ovia auki ja päivisin sitten kiinni. Porkkanoita tai punajuuria en vielä uskalla sinne nostaa, vaikka vähän pelottaa, että kauriit ehtivät ennen minua.

Mutta nyt muistelen näitä ihania auringonlaskuja, sillä

IMG_0218

aamun sateinen maisema keittiön ikkunasta kuvattuna oli tällainen.

12046727_945658408806113_5725530789016382852_n

Muistatko vielä tämän koululaulun?

”Syksy jo saa, harmaa on maa, koivuista lehtiset pois putoaa. Lintusten tie etelään vie, siellähän kesäkin ikuinen lie.

Kolkkona jää seutumme tää kaipaamaan suvea pois rientävää. Pimeyteen syksyhiseen luontoin vaipuvi nyt verkalleen.”

.”

 

 

Advertisement
Kategoria(t): Kasvimaa, Pikkuväen kanssa Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s