Kohti korkeuksia…

…kurkotellaan kasvimaalla. Maa-artisokka ei vielä ole avannut nuppujaan, joten se saa rauhassa kurkotella vielä muutaman viikon. Mukuloiden kokohan kasvaa myöhään syksyllä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tilli meni kahtena edellisenä kesänä aivan pieleen ja luulen tietäväni syyn: Kun kylvin pelkkää lehtitilliä, se oli niin herkullista, että kirvat popsivat sen heti alkajaisiksi. Kun palasin takaisin kruunutilliin, josta kyllä saa hyvin lehtiäkin käyttöön, niin onhan komiaa! Melkein minun mittaistani.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mikaelin kasvimaalla ensimmäinen auringonkukka avautui ja ulottuu ”ihan taivaaseen”.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Yrttimaan kulmauksessa kököttää heinäseiväs ja pitelee lyhtyä pimenevien iltojen iloksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ruusupaputornissa on jo palkoja, pitääkin kerätä ennen pakkasia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kaunein kurkottelija on humalasalko, jonka latvassa kävyt huojuvat syystuulessa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAMitenkähän osaisin hyödyntää niitä? Koristeena?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Zinniat eivät kovin korkealle ulotu, mutta seisovat tanakasti paikoillaan. Ne ovatkin tämän puutarhamummon lempikukkia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pieni ahkeroija on nukahtanut uupuneena kukkakehtoonsa. Syystyöt väsyttävät – ihmekös tuo.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mutta sieniä ei näy kurkottelemassa missään päin. Kolme kangasrouskua ja kanttarelli, siinä saalis, kun kahden ämpärin kanssa tutuille sienipaikoilleni läksin. Sellaista se on toisinaan.

 

 

 

 

Advertisement
Kategoria(t): Piha ja puutarha. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s