…kurkotellaan kasvimaalla. Maa-artisokka ei vielä ole avannut nuppujaan, joten se saa rauhassa kurkotella vielä muutaman viikon. Mukuloiden kokohan kasvaa myöhään syksyllä.
Tilli meni kahtena edellisenä kesänä aivan pieleen ja luulen tietäväni syyn: Kun kylvin pelkkää lehtitilliä, se oli niin herkullista, että kirvat popsivat sen heti alkajaisiksi. Kun palasin takaisin kruunutilliin, josta kyllä saa hyvin lehtiäkin käyttöön, niin onhan komiaa! Melkein minun mittaistani.
Mikaelin kasvimaalla ensimmäinen auringonkukka avautui ja ulottuu ”ihan taivaaseen”.
Yrttimaan kulmauksessa kököttää heinäseiväs ja pitelee lyhtyä pimenevien iltojen iloksi.
Ruusupaputornissa on jo palkoja, pitääkin kerätä ennen pakkasia.
Kaunein kurkottelija on humalasalko, jonka latvassa kävyt huojuvat syystuulessa.
Mitenkähän osaisin hyödyntää niitä? Koristeena?
Zinniat eivät kovin korkealle ulotu, mutta seisovat tanakasti paikoillaan. Ne ovatkin tämän puutarhamummon lempikukkia.
Pieni ahkeroija on nukahtanut uupuneena kukkakehtoonsa. Syystyöt väsyttävät – ihmekös tuo.
Mutta sieniä ei näy kurkottelemassa missään päin. Kolme kangasrouskua ja kanttarelli, siinä saalis, kun kahden ämpärin kanssa tutuille sienipaikoilleni läksin. Sellaista se on toisinaan.
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 