Olen aiemmin (klik) kertonut, kuinka raivasimme keskellä peltoa olevaa vanhaa, laajahkoa kivirauniota. Nyt se on kunnossa ja maata voi muokata ja viljellä aivan suurten kivien lähellä. Suurin onkin ihana kiipeilykivi!
Koska raunion keskellä kasvanut pihlaja oli jo kuollut, tilalle piti istuttaa jotain muuta. Esikoinen keksi, että tammi voisi olla hieno ja olisihan sillä toki tilaa siellä oksiansa levittää. Kun viime kesänä kotitammessa oli terhoja, piilotin niitä muutaman kasvimaahan ja kas, keväällä yksi iti. Se on nyt kymmenisen senttiä korkea, joten kauan saamme odotella aikaa, jolloin linnut oksilla viivähtävät. Mutta uudessa kodissaan se joka tapauksessa nyt on, katekankaalla ja kivillä ympäröitynä. Onnea matkaan!
Varmuuden vuoksi päätimme istuttaa toisenkin puun. Sellaisen, joka jo nyt näkyisi ikkunaan ja kasvaisi tammen seurana sitä vartioiden. Päädyimme taatan pihlajaan,
ja siellä sekin nyt seisoo tukevasti kepitettynä
talvea odottamassa. Vielä on vietävä verkkoja kauriiden varalle, mutta muuten siirtolohkaareet saavat jäädä sammaloitumaan ja kertomaan tarinaansa seuraaville sukupolville.
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 
Todella upea paikka pienen taimen kasvaa mahtitammeksi! Kun tammi pääsee kunnolla alkuun, se kasvaa yllättävän nopeasti ja pian teillä on kaksi komeaa puuta, joita ikkunasta ihailla.
Meidän pihamme pitämyspuu on tammi, jonka edesmennyt appeni on terhosta kasvattanut. Ihan tarkalleen en muista, koska taimi muutti meille, mutta se on nyt suunnilleen kaksikymmenvuotiaana jo iso ja komea puu.
Jospa se sitten meilläkin kasvaisi!