Hellepäivät kuluivat iloisesti, sillä pikkurenki sai jälleen olla mumolassa puuhailemassa. Olimme papan kanssa mietiskelleet juttuja, joita noiden päivien aikana voisimme yhdessä tehdä, sillä Mikael on tosiaan ahkera ja haluaa aina auttaa ja hommailla OIKEITA töitä. Aurinko kruunasi kaiken – järvivesikin lämpeni 25-asteiseksi.
Nuoret keräsivät puutarhamarjoja. Mikaelillakin on nyt talvivarastoissa itse poimittu rasiallinen.
Minäkin autan…
…mmm, mäm mäm…
Mummo tuli iloiseksi, kun tytär halusi opetella mehun tekoa. Tässä menossa jo pullotusvaihe. Hyvää tuli!
Pikkurenki kaivoi papan kanssa itse istuttamiaan perunoita, joista sitten valmistettiin ruokaa.
Tuomimajassa oli vähän siistimistä.
Valmista tuli, nyt huilataan!
Ja välipalajätskin tikuilla voi lintujen juomapaikalla hiukan leikkiäkin, kun on NIIN kuuma.
Vuorossa leikkimökin suoristus,
ja mitäs tuolta tuodaan?
Mursketta, sillä lemmikkien haudoilla päätettiin myös tehdä muutoksia.
Kunhan vastaan tulee kauniita, isoja kiviä, niin homma jatkuu. Huomaatko muuten nuo tuijien rungot?
Metsäkauriit pistelivät kevättalvella niistä kaiken vihreän suihinsa, mutta onneksi kasvusto on mukavasti alkanut uusiutua. Täytynee suojata ensi talveksi!
Nyt hautapaikka saa kuitenkin jäädä tähän vaiheeseen. Lilli-koira ja Vallu-kissa – ystävyksiä kerran tässä elämässä.
Joka aamu pikkurenki vietti toista tuntia papan kanssa tyynellä järvellä. Katiskasta saatiin pari isoa haukea ja mukavaa oli soudella kauas salmelle ihmettelemään ikivanhaa veneen raatoa, joka aina matalan veden aikaan vedestä pilkottaa.
Mökillä käytiin veneilemässä ison järven toisella rannalla. Siellä kasvoi tiukka kaislikko, jonka läpi oli jännittävää ajella.
Erikoisin päivä koettiin kuitenkin silloin, kun veimme Kalle-kukon kahden rouvansa kanssa vanhainkodille kesäpäivän iloksi. Jo eläinten kiinniotto oli jännittävää ja hauskaa oli kertoa päiväkotivieraillekin kanojen hoidosta. Pikkurenki on kyllä melkoinen asiantuntija tälläkin saralla.
Nyt on listan työt tehty ja marjasato kerätty ja jalostettu. Kun vielä valkosipulit oli nostettu kuivumaan,
oli aika suunnata haikeana auton nokka kohti Tamperetta ja arkea. Kiitos jälleen, ahkera ja kultainen pikkurenki, avusta ja kaikista ilon hetkistä!
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 