Kun lähdimme hakemaan sitä paellapannua Jyväskylän Hongkong-myymälästä, silmiin osui puutarhapuolella ollut ilmoitus: Ruusuja 3 euroa kappale. Ruusuja? Enhän minä halua kasvattaa ruusuja. Eivät ne meillä edes pärjää. Vai pärjäisivätkö? Ei tuo kokeilu paljoa maksaisi…
Ja niin. Kun vielä oli käyty Keuruun Rautiassa, jossa myös oli edullisia ruusuja, niin lopputuloksena pihalla odottelee kymmenen ryhmäruusua ja yksi köynnösruusu. Lajeina Allgold, Tom tom, Ingrid Bergman, Queen Elisabeth, Hanne, Peace ja Flammentanz.
Ja mitä siitä sitten seurasi? Ankaraa pohdintaa. Mihin nämä kaikki istutetaan?
Missä olisi paras paikka kasvun kannalta ja pitäisihän se mahdollinen kukkaloistokin nähdä keittiön ikkunasta. Talvisuojauskin kai tarvitaan… joopa joo. Mutta luulatavasti tuonne alapihan isoon kukkamaahan ne tulevat, kunhan ensin sieltä kaivetaan erinäisiä perennoja jonnekin muualle. Ja sen köynnösruusun paikka on vielä aivan hukassa, löytyneekö edes talveen mennessä…
Onneksi on ihana isäntä, joka lastenlaulua lainatakseni ”kuoppia kaivaa ja työmaita raivaa ja kiviä vääntää ja maatakin kääntää…”
Mutta toistaiseksi minulle riittävät nämä ihanat kukat ja niiden tuoksu. Saattaahan se sitäpaitsi olla niin, että tämä on ainoa syksy, jolloin näitä ihailen… roskiksen luona, ämpäreissä…huoh.