Kana-parat. Jotakin ne ovat säikähtäneet perin juurin, sillä kahdelle on tullut jopa sulkasato ja pelästyneen oloisia ovat muutkin. Munintakin heikkeni hetkeksi – huonoimpana päivänä vain yksi muna. Olisikohan kanahaukka lennellyt läheltä verkkokattoa? Vai kettu tai irtokoira?
Olen saanut pikkuhiljaa tarhan asukkeja oppimaan uuteen, sangon alareunassa olevaan juomanippaan. Vesi pysyy nyt puhtaana, mutta ei ollut helppoa tämänkään sisäistäminen. Laitoin avuksi kuminauhan siten, että nippa oli osittain painunut sisään ja vettä tippui hiukkasen kaiken aikaa.
Se auttoi ja osa juo nyt tästä, varmuudeksi on vielä tarjolla vanhakin juoma-automaatti.
Ihanaa seurattavaa, kun kaikki kipittävät tarhasta perässäni vapauteen.
On mahtavaa päästä iltapäivällä ulos nurmikolle, ihan kuin valintamyymälään! Että syötäisiinkö tänään toukkia vai koppakuoriaisia vai pelkkää apilaa. Vai olisiko tarjouksessa jotain spesiaalia, tuon lehtikasan alla?
Ja palkaksi keltuaiset ovat niin keltaisia, että muurinpohjaletutkin olivat melkein oransseja. Tässä kesävieras niitä maistelemassa. Nam!
Kiitos, kiltit kanaset. Teitä on aina kiva käydä moikkaamassa, varsinkin lasten. Ihan huippu-juttu kaikille pienille kyläilijöille!
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 
Uskallonko pyytää kutsua tutustumaan kanalaasi joku kerta? Minulla on suunnitelma, että perustan kesäkanalan, kun pääsen eläkkeelle kolmen vuoden kuluttua. Saisin sinulta oppia ja vinkkejä…
Kyllähän se sopii. Jotain on tullut matkan varrella opittuakin ja mielelläni vinkkejä jakelen! Tervetuloa vaan!
Omat kanat on oman kanan munat ovat kyllä onni. Sinulle on tunnustus blogissani
http://kaikenhyvankivimaki.blogspot.fi/
voi ei, nyt tuli mokattua ja laitettua väärän blogin linkki. Vaikka ihana blogi tuonkin linkin takaa löytyy (kannattaa ehdottomasti käydä lueskelemassa ) niin se ei ole minun vaan tunnustus löytyy täältä http://mummolatyyliin.blogspot.fi/