Eilen oli vihdoin lämmin päivä, joten aloimme isännän kanssa asentaa isomman mansikkamaan suojaverkkoa. Onneksi jäljellä on vielä vanhoja heinäseipäitä, joista saimme kätevästi pylväät. Tukevasta materiaalista tehdyistä verkoista kirjoitin jo aiemmin täällä, klik, niitä nyt levitimme paikoilleen. Ensin seinät,
kattoon hiukan tukinaruja,
sitten verkot. Apusolmujakin oli tehtävä, että jokainen liitos saatiin pitäväksi. Katto on kahdesta verkosta, keskeltä limittäin. Reunoilla kolme pitkää ja yksi lyhyempi verkko.
Alapäätyyn jätettiin oviaukon tapainen, joka sekin suljetaan painoina olevilla kattotiilillä. Ei ole rastailla tai harakoilla enää tänne asiaa! Eikä tännekään, elleivät fasaanit sitten ala mellastaa oikein kunnolla:
Jänikset puolestaan saavat ihastella uutta mustikkamaata vain aidan takaa – kesät, talvet. Mietitään sitten sadonkorjuuta, jos siihen joskus on aihetta 🙂 . Ehkä käännämme aidan silloin syrjään. Tämäkin aarre löytyi riihestä, vuodelta 1985, silloisen kotimme koiratarhan verkko riitti nipin napin suojaamaan uusia istutuksia.
Nyt taidan lähteä auttamaan isäntää, joka yksin haraa pitkiä perunapenkkejä. Nähdään taas viikolla!
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 