Oli taas niin koleaa. Mutta juhannus on juhannus vaikka sää olisi mikä, sydämiin on vaan saatava kesämieli. Meillä aloitettiin rosvopaistimontun lämmityksellä jo torstaina.
Eikä juhannusaattona sitten niin valtavasti satanutkaan, ainakin saimme tulet säilymään ja kaslerin kypsäksi. Perinne mikä perinne, vaikka sataisi lunta! Täältä voit lukea montustamme, klik.
Rosvopaistimonttu
Koivuja haettiin, totta kai.
Sisällekin, kuten äidiltäni jäänyt perinne vaatii. Olipas pikkupiialla ihmettä kerrakseen!
Mökillä kävimme saunomassa kuka mitenkin ehti, osa vahti rosvopaistia. Saunavihdat, ah!
Sitten mummo leikki trendikästä ja valmisti kaikille vieraille kevyet, kuplivat mojitot suurin piirtein tällä ohjeella: klik. Pikkurengillekin maistui, cava oli korvattu mehulla. Hyvää juhannusta!
Valkoviinimojito
Kaikille maistui herkullinen aattoruoka, jonka jälkeen rannassa poltettiin kokko, eikä tosiaankaan ollut pelkoa palon leviämisestä. Hyvä kun esikoinen sai märät puut syttymään. Pikkurenki ihaili tulta veneestäkin.
Aattoherkuttelu päättyi suklaiseen Sacherkakkuun, mansikoihin ja kermavaahtoon.
Suklaa-mansikkakakku
Ja maistettiin toki tippanen viime syksynä tehtyä karviaislikööriäkin, joka oli tekeytynyt kaapin perällä todella herkulliseksi. Ohje täällä, klik. Suosittelen!
Karviaislikööri
Siinä olikin taas yksi raita mummolan riepumattoon: juhannus 2015. Märkä siniristilippu on nyt kuivumassa. Mitähän vuoden kuluttua tiedetään?
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 