Mitä pihalle kuuluu nyt?

No eipä paljon mitään, sillä kolea sää on pitänyt kasvit hyvin varovaisina. Kaikki tuntuu olevan pientä ja koska uudistin kukkamaita viime syksynä, jakotaimetkin ovat tänä kesänä eri luokkaa kuin toivottavasti jo vuoden kuluttua.

Alapihan kukkamaalla kukkivat kärhöt seiväsristikossa

Jotain kuitenkin on kukassa. Vaikkapa valkoiset esikot, jotka lilan lisäksi jäivät ainoina eloon toissa talven lumettomuudessa. Ihanat pastellivärit, joita olin kasvattanut siemenistä, tuhoutuivat silloin kokonaan.

Mikä tämän kasvin nimi olikaan?  Olen taas unohtanut sen. On kuin valkovuokko, mutta kukkii myöhemmin. Onpas se levinnyt hurjasti!

Isotuomipihlajat ovat upeina,

sireenitkin tuolla taustan aidanteessa parhaimmillaan.

Ja angervoissa on vielä jäljellä kukkia kuten tuomessakin ja kun lisäksi omenapuut kukkivat

sekä kielot,

niin eikös se ole aika kummallista? Kevät oli niin kylmää, että tuomet odottivat ja nyt sitten kaikki kukkivat samaan aikaan. Vuorirevonpapu nauttii sekaan levinneen violetin akileijan seurasta ja on siellä kaverina muitakin karkulaisia. Tyräkki?

Kultaherukka aitan seinustalla loistaa keltaisena

mutta eniten minä itse nautin kasvimaasta. Vaikka kasvusto ei ole vielä rehevää, niin laattapolut ja muu pieni lisäjuttu ovat mielestäni niin nättejä. Tämä alue on kuin oma pieni maailmansa.

Ruusupavut kehikossaan odottelevat lämpimiä päiviä

Mikaelin kylvämä ja hoitama kulmaus on nyös itänyt hyvin.

Mikaelin kasvimaa

Olen oikeastaan melkolailla kyllästynyt kastelemaan yksittäisiä piharuukkuja. Ei niitä montaa enää olekaan, tyydyn mieluummin ihailemaan kaikkea muuta ja helppohoitoisempaa. Tämä rikkinäinen emaliämpäri on kaunein neljästä jäljellä olevasta piharuukustani.

Perennat tulevat kukkaan kukin vuorollaan, kesäkukkakylvötkin syksyyn mennessä. Ja kaikkein ihaninta on odotella erilaisten herkkujen kypsymistä – tomaateista vadelmiin ja mansikoihin.

Perunamaa tuntui kylvövaiheessa ihanan muhevalta, koska sinne viime syksynä levitettiin naapurin isännän avustuksella hiekkaa. Savikko parani huimasti, toivottavasti se näkyy sadossakin. Upeat vaot!

Tänään sulatin yhden pakastimen ja totesin, että mansikoita on jäänyt yli monta rasiallista. Uusi sato kypsyy muutaman viikon sisällä, joten viimevuotiset saivat lähdön hillokattilaan herkullisten raparperipalojen kanssa. Se kaikista paras lettuhillo, se meillä nyt tuoksuu keittiössä, kilpaa sireenikimpun kanssa. Juhannuksena maistellaan!