Pikkurengillä on mummolassa oman kasvimaan lisäksi oma mansikkamaa. Tai tänä kesänä se on varmaankin jo pikkusiskon kanssa yhteinen? Viime syksynä uudistin kuukausimansikat, nyt ne ovat oikein puuheita ja kukassakin. Kiitos Anja, joka minulle tällä kertaa taimet kasvatit! Onneksi sinulla oli niitä liikaa, kun minulla ei ollut syksyllä edes siemeniä varastossa.
Laitoin taimille katekankaan ja takaosaan veimme kiviä painoksi. Edessä on vanhoja kattotiiliä, joten nyt onkin helppo poimia puhtaita mansikoita!
Taustalla on sipulikukkia, jotka kuihtuessaan kesän mittaan peittyvät kuunliljojen alle. Nämä pienet tulppaanit ovat aivan ihanan värisiä! Uusi kokeilu itsellekin.
En muista, milloin norjanangervossa viimeksi olisi ollut näin runsas kukinta! Tämä ”kermavaahtorivi” on pääoven tulotien varressa.
Vuorenkilvet kukkivat. Nekin ovat ihan nättejä näin keväällä. Tykkään väristä.
Kissankäpälät kivipenkissä…
Kissankäpälät
…ja voikukat kaikkialla. Erittäin runsaina kasvustoina.
Sisällä kukkii kauniisti hovikaktus. Kälylle kiitos oksista, jotka sain muutama vuosi sitten!
Keuruulla oli 4H -kerhon metallikeräys, johon mekin isännän kanssa veimme lasteja. Saapa pois kaikkea rautaista ja ruosteista romua, jota varsinkin navetan vintiltä löytyy: Ikivanhoja vesiputkia, ruostuneita kurkkuämpäreitä, lehmien juottokuppeja ja sen sellaista. Jopa puhki ruostunut saunan kiuas – ehkä 40 vuoden takaa. Kaikkea ne vanhukset säästivätkin… Mutta mukava siivota ja viedä hyvään tarkoitukseen, kun nuoret saavat romusta hiukan rahaa toiminnalleen.
Ja sitten se yksinäinen joutsen. Onkohan se koiras vai naaras? Joutsenten liitto kestää tuulet ja tuiskut ja jos toinen kuolee, ei leski välttämättä etsi uutta puolisoa. Meidän pellolla tämä yksinäinen on asustellut nyt viikon verran. On ihan surullista katsella sen oloa. Mitähän puolisolle on tapahtunut?
Vuosia sitten läheisellä salmella vietti talven niin ikään yksinäinen joutsen, joka sai seurakseen yksinäisen sorsan. Se ystävyys oli liikuttavaa seurattavaa, kirjoitinkin siitä aiemmin. Halutessasi löydät tarinan täältä, klik. Ystävyksistä julkaistiin silloin postikorttikin:
Ystävykset
Mutta keskiviikkona kuulin ensimmäisen kerran lehtokertun liverryksen. Silloin on aina ennen ollut oikea kesä, että kaipa se sitten on nytkin!
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 