Se vietettiin pikkuväen kanssa. Sääkin oli aika kiva, vaikka kesäisestä kelistä ei oikein voinut puhua. Pikkupiika osasi jo napakasti istua…
…ja konttaus sujui mallikkaasti.
Mummo laittoi avohyllyn alimmille tasoille leluja ja nekös kiinnostivat.
Ihan itse otin tämänkin tuolta korkealta! Taisi ollakin isoveljen, hups… mitäs nyt?
Mutta ei pikkurenki edes huomannut, sillä hän oli jo täydessä työn touhussa. Vanhoja kattotiiliä haettiin navetalta…
Huoh, aika painavia ovat. Mutta huilataan välillä.
Tänne, uudelle mustikkamaalle, ne piti kantaa. Nyt pysyy kangas paikoillaan, kuorikettakin levitettiin.
Sitten huilitaan auringossa, uudessa tuolissa.
Pikkupiialle oli istutettu oma puu, pilvikirsikka. Kauriiden varalta verkko saa olla paikoillaan koko kesän.
Minttu ja Mintun puu. 
Lauantaina paistoi ihana aurinko. Ensimmäisen kerran tänä keväänä uskalsimme aamupalalle ulos. 
Minttukin pääsi ulos syömään, päähän mummo oli löytänyt kaapin kätköstä äidin entisen puuvillapipon. Isoveli oli jo aloittanut valmistelut ruohonleikkuukeikkaan.
Voi kun hyvältä maistui mummon tekemä leipä! Mäm-mäm-mäm…
Mihin mummo tarvitsikaan lahjanarua? Ainakin sillä on tosi kiva leikkiä.
Ai niin, lähdetään naapuriin ylioppilasjuhliin. Siellä olikin ihania herkkuja ja aivan mahtava puutarha kukkineen. Mikael huokaili ilosta. Kukkamummon kukkapoika!
Kun palasimme juhlista ja mummo alkoi tehdä salaattia mökin saunailtaa varten, Minttu maisteli sipulinvartta. Maisteli, mutta ei kylläkään kuulunut, että mäm-mäm. Ei kai ollut ihan suurinta herkkua kuitenkaan. Mutta juhlamekkoinen sipulinpopsija oli söpö!
Mökillä Mikael heitti talviturkin reippaasti järveen. Vesi oli kylmää mutta ihanaa!
Kun sunnuntaina, viileässä säässä, leikittiin leikkimökissä, pompittiin trampoliinilla… 
…ja heiteltiin äidin kanssa frisbietä,
niin ruuan ja lettukestien jälkeen oli aika lähteä haikein mielin kotiin ja kohti arkea. Toivottavasti tavataan pian!
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 
Ihana perhe teillä. hyvää alkanutta kesäkuuta.
Kiitos, samoin sinne!