Vanhan kellarin luona kasvaa kolme pihtakuusta. Isäni istutti ne aikoinaan lapsenlapsille, nyt niillä on ikää yli 30 vuotta. Alaoksat kaartuvat majaksi, jonka sisällä on salaperäistä ja hämärää. Siellä on, nyt jo seuraavan sukupolven, Salainen Maa.
Linnunpöntössä on asukas ja monet tuulikellot soittelevat herkkää soittoaan.
Istahda hetkeksi suloiseen hämyyn,
niin voit nähdä piilossa pysyvän kivilinnun ikiaikaiset munat.
Hyppää sisälle satuun.
Muistatko vielä lapsuuden ihanat, huolettomat kesät?
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 
Muistan sammalkodit, metsän piilot, ihanat leikit… Ihana tuo tuulikello tuolla kuusessa. Minäkin olen haaveillut pihtakuusta ukko-kultani muistoksi tuonne pellon päähän.
Tuulikelloissa on jotenkin haikea sointi. Rauhoittava, raianomainen.
Pihtakuuset ovat komeita, kunhan vaan varikset eivät istu latvaa poikki. Sitten se tulee monihaaraiseksi. Arvokas ja kaunis puu muistoksikin.