Luonto lähellä

Huhtasieniä on kasvanut lisää. Jättikokoisiakin.

Siitä innostuneena lähdin etsimään nyös korvasieniä, saaliina vain kaksi kappaletta. Mutta löysin kuitenkin! Torilta bongasin enemmänkin  🙂

Sain kuitenkin runsaasti raitista ilmaa. Ihailin maisemia korkealta vuorelta,

sillä myrsky, joka vei meiltäkin sähköt yli neljäksi tunniksi, oli jo rauhoittunut.

Mökin kesäkeittiöön   oli lintu tehnyt pesän. Onkohan peukaloinen? Suloinen. Kuin pieni laukku.

Lahnojen kutu alkoi kotilahdella. Isäntä viritti illalla ystävänsä kanssa verkot, eikä niitä sen koommin tarvinnut järveen viedäkään. Aamulla rantaan kannettiin saavillinen pulskia lahnoja – ihan tarpeeksi molemmille kalastajille.

Riitti naapureillekin. Savustus on nykyaikaa, mutta itse pidän eniten halsterissa, voimakkaalla ja tulisella hiilloksella paistetusta hiilikalasta. Lapsuuden herkkua, sitä on saatava kerran keväässä.

Terassilla pikkurenkiä odottaa yllätys, viikonloppuna tavataan jälleen!

Viljelijä levitti pelloille lannoitetta. Nopsaan hävisivät tuoksahdukset, kun sadekuuro huuhteli kasvuston.

Naapuripellolla oli maanantaina kaunis kevättapahtuma: Kylvösiunaus. Tässä kylväjä, katsojat lauloivat samalla virren 59: Leipää pelloilta maan. Kirkkoherra piti puheen ja kuorokin oli laulamassa. Suvivirren sävelet kiirivät kiitollisina korkeuksiin.

Viileä sää on pitänyt meitä otteessaan, mutta jotain hyvää on siinäkin: Sipulikukkien loisto kestää, kestää, kestää.

Kaunista kevään juhlaa kaikille valmistuneille ja koulunsa päättäneille!