Kasvihuoneen vieressä oleva kurkkujen kasvatukseen tarkoitettu lautakehikko oli taas ehtinyt lahota. Tässä se oli vielä toimiva, mutta kuvasta onkin jo kaksi vuotta aikaa. Pikkurenkikin oli paljon pienempi kuin nyt!
Ei muuta kuin kokkoaineiksi, mutta entäpä uusi? Tehdäänkö taas se vakio, vai…? Nimittäin, kun isäntä syksyllä tyhjensi naapurin Arvon kanssa romahdusvaarassa olevaa vanhaa riihtä, sieltä löytyi myös huonokuntoinen reki. Toinen jalaksista oli lahonnut ja hävinnyt kokonaan, toinen oli vähän paremmassa kunnossa. Voisko rekeä vielä käyttää…
Mitenkäs tämän jalaksen korjaisi? Vain alarauta on jäljellä.
Pysyyköhän se kasassa kasvihuoneelle asti. Irronnut rauta repsottaa niin uhkaavasti.
Rekiajelulla ei kun reki ajelulla
Jotain tukea alle olisi saatava… kyllä se tästä… tämähän PANNAAN toimimaan!
Mutta kasvatuslaatikko? Löytyykö taas mitään, mitä voisi käyttää? Jotain vanhaa, joka vielä juuri ja juuri kelpaisi?
Kellarissa oli isän jäljiltä puulaatikko perunoita varten. Miten ollakaan, se oli vain pikkuisen laho ja täsmälleen sopivan kokoinen reen päälle, paitsi liian korkea. Jaksettiin juuri ja juuri kantaa se ulos ja sitten: Pohditaanpas taas…
Kun sahataan puolet pois, niin – hups, olipas pohja laho.
Taas lisävahvistuksia ja vähän fiksausta, eli etuosaan yksi ylimääräinen, tummunut lauta uusien tukilautojen rumia sahausreunoja peittämään. Sellaisia naisten ulkonäköjuttuja, tiedäthän. Multainen alue reen alla peittyy kesän edetesä maahumalan rönsyihin.
Vain multa ja taimet puuttuvat!
Voi että olen ikionnellinen tästä kaikesta. Kurkut saavat valua ja rönsyillä kauniisti pitkin reunaa ja työkorkeuskin on parempi, kuin että kumartelisin ruohonjuuritasolla. Mutta ennen kaikkea: Tämä vanha reki, joka muistuttaa meitä menneitten sukupolvien uurastuksesta ja käden taidoista, sai vielä kerran tulla esille. Sitä ei unohdettu, eikä se maatunut loukkoonsa riihen uumeniin, vaan pääsi tärkeään työhön. Ennen kuolemaansa rekivanhus on vielä tarpeellinen ja sen olemassaolosta iloitaan. Voisiko parempaa loppua itselleen toivoa? Ihminenkään?
Nyt pihapiirissä on kaunistuksena reki ja tämä viime kesänä tuotu, klik, vanha lantakärry.
Siinä on ihan tarpeeksi, oikeastaan jo liikaakin, saamaan tälle höpsölle puutarhamummolle iloinen mieli.
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 
Ompas hieno kurkkukehikko! Kyllä tuolla kelpaa kasvaa ja satoa sieltä kerätä 🙂
Kovasti ollaan itsekin ihastuneita, toivottavasti kurkutkin.
Onpa sulla näyttävän näköinen kurkkulava!
Eiks vaan, ihana kun löydettiin se viettämään iloksemme viimeisiä vuosiaan!
Aivan ihanaa aina lukea näitä tarinoitasi! 🙂 Itseeni uppoaa etenkin taimi-, kasvimaa- ja kanatarinat! Upein kurkkupenkki, mitä olen nähnyt! Satoisaa kesää! 😀
Kiitos, Tuija! Iloisena minäkin odotan kurkkuja tuolta lavalta. Kun levitin mullan sinne, totesin, että just sopiva korkeus!
Tosi hieno kurkkulava ja tuo lantakärry! Vanhan uusiokäyttö on aina hieno asia ja etenkin jos lopputulos on noin hieno. Meillä on mökillä vanha soutuvene kasvimaa-lavana 🙂
Minäkin olen nähnyt soutuveneitä istutuksilla täytettyinä. Kivoja nekin! Ja kerran oli netissä kuva kyljelleen käännetystä veneestä, johon oli tehty hyllyt ja työtaso kesäkeittiöksi terassille.