Lisää mansikkamaata

Toissa vuonna ahkeroimme nämä neljä pitkää riviä mansikkaa, lajikkeina Polka ja Honey. Nyt niille täytyisi kehitellä  marja-aikaa ajatellen rastasverkko. Siis ideaa siihen, jos vain jostain löytyy tukevaa verkkoa. Alue on nyt suurempi kuin viimeksi, siinä pulma.

 

Ostin viime kesänä myös muutaman, tarjouksessa olleen ja jo edelliseltä syksyltä jääneen Bountyn, jonka mausta tykkäämme kovasti. Muuta paikkaa ei silloin enää ollut vapaana, joten istutin ne kasvimaalle neliöksi mansikkakankaaseen. Tuon pyramidin alapuolelle, vasemmalla.

Voi miten ne kasvoivat ja voi mikä sato tuli 12 uudesta taimesta jo heti ensimmäisenä kesänä! Silloin vasta minulla alkoi raksuttaa, että se meidän oikea mansikkamaa ei ole hyvällä paikalla. Pienemmälläkin vaivalla, pienemmältä alalta, saa suuremman sadon, kun maa on muhevaa.

Tuota pientä mansikkaplänttiä kutsuimme Mikaelin mansikkamaaksi, koska se oli aivan Mikaelin oman kasvimaan polun toisella puolen.

Se oli syksyllä kuitenkin kaivettava ylös ”väärän” sijainnin vuoksi. Olihan  taimet pantu keväällä likimain valeistutukseen. Jatkoin syksyllä kasvimaan yhteen lohkoon lisää mansikoita rönsytaimista  (ruohokatteella peitettyjen perunoiden paikalle) ja lopuksi siirsin ne Mikaelin mahtavat Bountytkin omaksi rivikseen käytävän toiselle puolelle.

 

Silloin ei niille kangasta enää riittänyt, mutta nyt on kaikki kunnossa. Kattotiilet ovat toistaiseksi painona kankaiden rajakohdassa, mutta tilalle tulee jatkossa punaista puulaattapolkua, kunhan aika on oikea. Verkolla tuokin alue on peitettävä marja-aikana.

 

 

Kasvimaan alakulmassa on makeapihlaja, jonka juurella kasvaa idän unikkoa. Ja kamalsti rikkaheinää… Tai kasvoi, sillä eilen levitin juuristolle aukileikattuja, tyhjiä multasäkkejä musta puoli päällä päin. Ne katettiin kivillä ja murskeella, tuli kerralla helppohoitoista jälkeä. Ähäkutti, juolavehnä! Voitin!

Ja sitten: Vieläkin oli varastossa kaksi pientä Bountyn rönsytainta. Mihin istuttaisin? Kerrankin välähti: Varhaissatoa kasvihuoneessa! Ruukkukin on viimeisen päälle retro: Varmaan ensimmäisiä altakasteluruukkuja, vahvaa kivitavaraa. Niin kuin ne uunivuuat aikoinaan. Nuppujen avautumsen alkuun  lasiseinien sisällä ja sitten vaikka terassille ja lopulta ehkä suoraan keskelle ruokapöytää.  Nam…