tai kuitenkin jonkinmoiset leikkausvälineet, sillä nyt on aika tehdä omenapuille kevätleikkausta. Ainakin minun mielestäni, sillä hanki kantaa aamuisin mukavasti ja sääkin on ollut aurinkoinen. Viime vuonna oltiin isännän kanssa oikein huolellisia eikä meillä sitten niin montaa oksaa tänä keväänä poistettukaan. Vain sellaisia, jotka kasvavat suoraan ylös, puun sisäpuolelle ristiin, hankaavat toisia oksia tai kaartuvat nurmikonleikkaajan silmiä uhkaamaan. Tuo viimeksimainittu on kyllä aika tärkeä juttu, meillä tärkeämpi kuin esimerkiksi niiden samalla ehkä menetettävien omenoiden kappaleluku.
Puut on siis käyty läpi ja sitä tehdessämme huomasimme ihan tuoreita nakerteluvaurioita: Isoja puita kun ei enää verkotettu talveksi.
Jonkunmoinen haavasuoja kannattaa aina tällaisiin sivellä, samoin kuin isompiin oksanleikkausjälkiin. Pullo, jossa on sutikin valmiina korkin alla, on ollut ihan kätevä käyttää.
Sisälle ei oikein huvittanut tulla, joten päätin tehdä vielä yhden kevään ikävimmistä töistä, eli kurtturuusupenkin leikkauksen. Nurmikolle, tavallisen männyn ympärille, on istutettu yli 20 vuotta sitten iso, pisaranmuotoinen alue kurttulehtiruusuja ja niiden ulkoreunalle vuorenkilpeä nurmikkoa rajaamaan. Tätä pisaraa kutsumme liikenneympyräksi, sillä se muodostui siihen talon rakennusvuonna työmiesten autojen renkaanjäljistä. Oli kätevä kiepauttaa auto ympäri työmaalta lähdettäessä, ilman peruutteluja. Muistan aina, kun istuin matalamman osan katolla repimässä muoveja pois kattohuovista, joita isäntä sitten naulasi paikoilleen. Katselin alas ja totesin, että noinhan se pihatie tietenkin kuuluu tehdäkin! Ja siitä se sitten lähti, meidän oma liikenneympyrä, jonka keskelle silloin istutimme aluksi sen männyntaimen.
Jaa muuten, miksikö se ruusujen leikkaus on sitten niin ikävää? No piikkien vuoksi! Ne pistelevät sormia, vaikka kuinka olisi työrukkaset kädessä. Mutta nyt se on ohi, jippii!
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 
Katselin ruusupuskiani myös sillä silmällä tänään, mutten ryhtynyt mihinkään. Kun en muista/ole varma miten ja kuinka paljon, sillä haluan HIRVEESTI kukkia ensi kesänä… No osa pensaista on ihan pieniä vielä, olen kuljetellut niitä uimarannoilta, paikoista jossa ne pistävät paljaisiin varpaisiin, ja osan olen kasvattanut siemenistä, kiulukoista. Haluaisin hervottoman suuret ruusupuskat, pihan joka nurkkaan. Omenapuita ja terijoensalavia pitää käydä myös katselemaan saksien kanssa. Käytän ruusun terälehtiä keitoksissani. Etupihan valkea ruusupensas on ihanan iso ja tuottelias; se oli aluksi vain alle puolimetrinen ilmaispuska jostain rautian roskalavalta!
Kangasalla asuessamme seurasin huoltoaseman edustan kurtturuusupuskia. jotka leikattiin joka kevät mataliksi ja joka syksy ne kukkivat runsaasti. Mutta jos ei nyt uskalla ihan matalaksi, niin kuienkin heikot versot pois ja tukevista, suorista oksista ainakin kolmannes pois. Sitten nekin haaroittuvat. Kurtturuusu kukkii samanvuotisilla versoilla, joten se on komeina aina leikkauksenkin jälkeen. Juhannusruusuja en leikkaisi muuten kuin huonoja osia ja sitten joskus vhän enemmän, vuosien päästä. Vai käytät keitoksissasi ruusun terälehtiä, aiamoinen noita!
Huomenta ! Leikkasin viikonloppuna puistani viimeiset piiskat, toissa talvena homma jäi tekemättä- tikapuiden jalat olisivat uponneet litimärkään nurmikkoon. No, eilen ainakin maa kantoi hyvin. Tuomen-, ja vaahteranoksat ovat jo maljakossa odottamassa pääsiäistä. Daalianjuurakot ovat saaneet jo vettä. Ensimmäiset sinivuokot ovat jo auenneet ! t Sinikka
Ei ole vuodet samanlaisia, eipä ei. Paljon olet jo saanut aikaan, minä en ole daalioita vielä edes katsonut. Tuli kyllä vähän huono omatunto siitä asiasta, että tänään käyn kurkkaamassa…