Talvi hurahti enkä nähnyt kertaakaan metsäkauriita tai fasaaneja. Joku oli tietävinään, että ilves on ollut asialla, kattirontti on kuitenkin vielä tuhtissa kunnossa. Se olisikin suurelle kissalle herkkupala! Mutta eilen lintujen ruokapaikan luona käveli fasaanikukko. Kaunis, mielestäni oikein erityisen upea. Rouvia ei näkynyt,
mutta yksinäinen punatulkku etsi ruokaa hangella. Voi kun tykkään punatulkuista! Niitä vaan näkee tosi harvoin. Asumme peltojen keskellä ja tuollaiselle hitaalle pullukalle on aina riski lähteä ylittämään avoimia paikkoja. Jäävät metsänlaitaan turvaan.
Pesin eilen alakerran ikkunat ulkoa päin, tuli vähän keväisemmän tuntuista. Sisältäkin saatan ne vielä vetäistä, mutta tiellä hurisee lakaisukone – meniköhän työ hukkaan? No, hyvä vaan kun on puhdas maantie. Kunnollinen pesu – siis myös lasien välistä – saa kuitenkin meidän huushollissa odottaa joka vuosi kesäkuulle, pahimman siitepölyajan tai peltojen pöllyämisen jälkeen.
Nyt lähden keräilemään talvitavaroita pois – monenmoista pulkkaa ja kelkkaa on ollut käytössä – lapioista ja lumikolista puhumattakaan. Ja keittiöön vaihdan keväisemmän kapan, tuskin teillä muilla enää jouluverhoa on…
…kuten meillä?
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 