Edellisviikolla olimme pohjoisessa ja viimeviikolla sitten etelässä. Onpa sitä reissattu, onneksi auto saatiin välillä kuntoon Ruotsista tilatun osan avulla.
Torstaina lähdimme ajelemaan kohti Imatraa, jossa Mikael jo odotteli äidin ja muun väen kanssa. Taulujen paikkoja piti suunnitella seinille ja me veimme Mikaelin sillä välin syömään. Ilalla hoidimme Minttua kun isommat nauttivat kylpylän iloista ja perjantaina sitten viideltä oli Imatran taidemuseolla nejän samaan aikaan, vuonna 2008, valmistuneen taiteilijan yhteisnäyttelyn avajaiset.
Mikaelille äidin grafiikka on jo tuttua…
…joukosta löytyi myös hänen oma kuvansa.
Tämä on mummon lemmikkitaulu, siinä on tuttu, vanha omenapuu.
Näyttelyssä on eri tavoin toteutettuja upeita töitä. Isoja…
… pienempiä…
…ja ihan pieniä.
Välillä naposteltiin…
…mutta Minttu sai tyytyä vain tyhjään paperilautaseen.
Taiteilijat kukitettiin…
…kaikki olivat tehneet suuren urakan näyttelyn vuoksi. Onnea teille! Käykääpä muutkin paikalliset sitä katsomassa, lehtijuttua tässä, klik.
Mikael iloitsi siitä, että hän nukkui viimeisen yön mummon ja papan hotellihuoneessa. Oli hauska pelata kalastuspeliä, uudestaan ja uudestaan, vaikka kuinka kauan.
Oli mukava reissu. Tässä vielä ylpeät ja onnelliset vanhemmat taiteilijatyttönsä kanssa.
Kun paluumatka oli alkamassa, Mikael halusikin lähteä mummolaan. Se sopi oikein hyvin, sillä kotimiehenä toiminut eno voisi palauttaa hänet sunnuntaina takaisin. Arvatkaapas, mitä tehtiin ihan heti, kun päästiin Keuruulle? Ajettiinko papan traktorilla? Vai leikittiinkö lumessa? Ei, vaan lähdettiin pilkille! On siinä yhtä innokas kalamies kuin isikin!
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 