Taas se on tullut toteen näytetyksi. Se, että kun ensin tulee kaksi haaveria, niin kyllä se kolmaskin jo on tulollaan. Mutta aloitetaan alusta, vietimme ihanan lomaviikon Lapissa. Ajelimme toissaviikonloppuna isännän kanssa autolla reilusti yli 700 km Keuruulta Ylläsjärvelle ja alkuviikosta sinne lensi iloksemme Mikael isänsä kanssa. Pikkurenki pinkaisi Kittilän kentällä mummoa halimaan – ensimmäisen lentomatkansa jännityksiä purkamaan.
Sää oli vaihtelevaa, mutta lunta riitti eikä kurahousuja tarvittu.
Hiihtolenkkejä tehtiin joka päivä…
…ja yksi tärkeä kohde oli tämä ladun varrella kasvava käkkyrämänty. Mummon siitä kertomat tarinat olivat jääneet mieleen!
Tunturiakin piti käydä katsomassa. Välillä se tosin oli pilven takana niin kuin tässä kuvassa.
Mutta siellä se kuitenkin oli, torstaina näin upeana:
Lainion lumihotelli jäisine huonekaluineen ja liukumäkineen
ja Levin kylpylä pizzoineen olivat yhden päivän retkikohteina.
Iltaisin mökissä viihdyttiin mummolasta mukaan otettujen lelujen kera
tai vaikka makkaroita paistellen. Toisinaan höpsöteltiin ja naurettiin niin paljon, että Mikael totesikin kerran: ”Mummo on varmaan syönyt paljon sokeria kun se on niin hassu!”
Mummo oli ottanut matkalle jälleen tomaatinsiemeniä ja näin pikkurenki joutui lomallaankin töihin.
Äkäslompolosta haimme porotilan suoramyynnistä ruokatarpeita ja ihastelimme poroja.
Mutta loma läheni liian pian kohti loppuaan. Perjantai-iltana oli jälleen aika huristella Kittilän kentälle, lento Helsinkiin lähtisi puoli kahdeksan maissa.
Nyt matkamies oli jo kuin vanha tekijä, rutiinilla pinkaistiin turvatarkastukseenkin.
Ja sitten. Niin, sitten tapahtui se kolmas rikkoontuminen – traktorinrenkaan ja sirkkelin lisäksi. Kun aioimme lähteä kentältä takaisin mökille pakkailuja jatkamaan, auto alkoi nykiä ja moottorin hälytysvalo syttyi. Mukana ei ollut tietenkään edes taskulamppua. Olimme tullessa huomanneet suuren yrityshallin tien varrella ja nyt köröttelimme varovasti sinne – jos vaikka pääsisimme valaistuun sisätilaan konetta tarkistamaan. Mutta yrittäjällä taisi olla huono hetki, sillä hän totesi hiukan kiukkuisena, että ”Tilatkaa Rovaniemeltä hinuri. Niin me muutkin täällä joudumme tekemään. Ei minusta avuksi ole.” Soitto Keuruulle ihanalle auttajalle, Arvolle, ja uskalsimme jatkaa hissukseen puolen tunnin ajomatkan mökille. Siellä isäntä taskulampun valossa totesi, että Volkkarin turbo-letku on kokonaan irronnut. Voi kurjuus! Mikä neuvoksi? Seuraavana päivänä mökissä asustavat jo uudet asukkaat, meidän on pakko lähteä. Alkuhätiin yritettiin liittää letkua pitkän laastarin sivusta leikatulla siivulla – ihan turha homma. Sitten löysin netistä tämän paikan, Lapin Laatukorjaamon Äkäslompolossa. Aamulla soitimme, mutta omistaja oli Muoniossa eikä pääsisi paikalle ennen kymmentä, lastenhoidon vuoksi. Sovimme kuitenkin tuon ajan ja kun mökki oli luovutuskunnossa, lähdimme hitaasti, hyvissä ajoin, korjaamoa etsimään. Juuri kun saavuimme niille kulmille, omistaja soitti, että oli vienyt lapset mummolaan ja onkin jo paikalla. Kuvitelkaa meidän iloamme! Kello oli vasta puoli yhdeksän. Ja kun tämä ihana, ilosilmäinen nuorukainen oli aikansa pohtinut outoa vikaamme, hän teki oivallisen virityksen rautalankojen ja kiristimien kera. Kuvan ranteen vahvuinen kurkkuputki oli se ongelma, tarkkaan katsoen näettekin kiristimen kautta kiepautetut rautalangat. Pulman ratkaisuun tarvittiin todella uutta innovaatiota!
Kun moottorin hälytysvalokin sammui heti Ylläksen maisematiellä, uskalsimme alkaa pitkän kotimatkan kohti Keuruuta. Tuuli oli myrskyisä, lumi pöllysi tiellä…
…ja puisteli varovasti etenevää, paikattua potilastamme. Illalla kahdeksan jälkeen saavuimme huonossa säässä kotipihaan – väsyneinä mutta NIIN onnellisina.
Tähän en voi muuta sanoa, kuin KIITOS Lapin Laatukorjaamolle! Voiko yrittäjä enää paremmin asiakastaan auttaa, ja vielä vapaapäivänään! (Lapset kuulemma olivat vaan iloisia, kun pääsivät mummolaan käymään.) Jos vuoden päästä tulemme taas pohjoiseen, tuon jotain kivaa meiltä, kanalan väen tuotteiden lisäksi. En toki toivo kenellekään ongelmia, mutta varmuuden vuoksi: Pistäkääpä muutkin tätä blogia lukevat matkaajat osoite muistiin!
Kun isäntä huomenaamulla vie Volkkarinsa paikalliseen autokorjaamoon, toivon, että uusi osa saadaan tilattua nopeasti ja onnettomuudet loppuisivat tähän. Eikös se niin mene, vai vieläkö neljättäkin on pelättävä!
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 
Oi kun mukava että pääsitte onnelliseti kotia. Ihania auttavaisia ihmisiä vieä löytyy.
Onneksi tosiaan vielä löytyy! Oikein sydäntä lämmitti.
Huh, olipa teillä auton kanssa jännitystä!! Eikä ilmakaan oikein suosinut. Kuulin juuri eilen ystävältäni, joka tuli Pyhätunturilta, että harmaata oli. itse olen lähdössä ystäväni kanssa nyt Pyhätunturille. Toivon todella voivani hiihtää. Täällä ei ole tohtinut jäisten mäkilatujen vuoksi. Ei tuo tasapaino ole enää kuin nuorella, eikä halua katkaista jäseniään.
Hyvää ja turvallista matkaa sinulle! Jospa nyt sääkin olisi parempi.