Lisää huovutusta

Nyt on taas se aika vuodesta, kun isännälle tulee työpyyntöjä veroilmoitusten täyttämisestä. Yritän olla ulkona tai yläkerrassa, poissa tieltä, kun alakerrassa puhutaan asioista, jotka eivät minulle kuulu. Eilen sainkin paljon aikaan noina tunteina: Monta korjattavaa vaatetta oli odottanut ompelukoneen luona jo pitkään ja olihan siellä korillinen mankeloitavia lakanoitakin. Mutta vieläkin siellä on se edellisessä postauksessa mainitsemani huovutuslankaröykkiö, sen vähentäminen on nyt ykkösasia.

Minttu-vauvalle tein  huovutetut tossut, joihin neulon jatkossa ihanat, sydänkuvioiset varret, jotka bongasin ”Voihan villasukka” – FB-ryhmässä. Mutta tässä vaiheessa näyttää tältä:

Nelivuotiaan tossutkin onnistuivat mielestäni ihan hyvin.

Ensimmäiset lapaset (oikealla) kutistuivat liian pieniksi, mutta kun lisäsin silmukoita ja pituutta, niin uudet taitavat olla passelit Mikaelille.

Suurin jännitys oli kuitenkin omat hiihtolapaseni. Neuloin ne aika tarkkaan erään  blogiohjeen mukaan, lankakin oli sama. Kuvassa on päällimmäisenä oma, itselleni sopiva huopumaton lapanen. En malttanut odottaa niin kauaa, että molemmat uudet olisivat valmiina, joten heti kun sain neulottua ensimmäisen jättiläisen,

panin sen muun pyykin kanssa pesuun. Ja sitten… hups! Venytettyinä ja kiskottuina – isännälle oikein sopiva.

Mutta on tuo väri hiukkasen – vai onko? Toisaalta, oli minulla lankakorissa hempeämpiäkin värejä, hih…  No, mietitään  myöhemmin. Toistaiseksi en tee kintaalle kaveria, kun isäntäkään ei niin kovin lapasenpuutteessa ole. Jospa vaan saisin omaan käteen sopivat, niin sitten osaisin tehdä tyttärellekin! Sillä eihän mikään rukkanenkaan  huovutettua lapasta voita. Ovat ne vaan niin lämpimät. Ja nyt  – puikot esiin!