Olipas mukava viikonloppu: touhuilimme taas kaikenlaista pikkurengin kanssa. Naapurin metsikössä näkyi lauantaina jo aamuvarhaisella voimakkaita valoja, kun metsäkone harvensi vanhaa koivikkoa. Mikael lähti papan kanssa katsomaan tätä mielenkiintoista tapahtumaa ja kaikkien yllätykseksi kuljettaja pyysi heidät hetkeksi mukaan ohjaamoon. Oli kyllä mieliinpainuva hetki pikkumiehelle.
Päiviin mahtui muutenkin monenlaista tekemistä. Minttu nukkui enon vanhoissa retrovaunuissa sillä aikaa kun isommat tekivät lumipalloja. Uusi lumiukko ja lumikoira, jonka luppakorvat (papan parittomat sukat) lepattavat tuulessa, ovat nyt talonvahteina.
Viikonlopun yksi tärkeä pääaihe – äidin taiteilun lisäksi – oli Mikaelin hiihtokoulu. Edellisestä hiihtokerrasta oli kulunut jo kaksi vuotta – viimetalvena lunta ei yksinkertaisesti ollut. Mutta nyt oli pelloille vedetty latu ja harjoittelu saattoi alkaa. Ensin oikein varovasti, hui…
…sitten muks!
Mutta sikin sokin menneet sukset oli helppo selvittää: Jalat ensin ylös…
…ja sivulle.
Siitä jo pääsikin mukavasti jatkamaan. Kolmantena päivänä kaikki sujui niin hyvin, että lähdimme kilometrin lenkille kauas, kauas. Mummola näkyy tuolla peltojen takana.
Puolessa välissä retkeä istuttiin hetkeksi syömään eväitä ja juomaan lämmintä mehua. Kivaa!
Onnistunutta hiihtolenkkiä juhlittiin mitalilla, kultaisella tietenkin. Pullonkorkki ja silkkinauha – ei siihen muuta tarvittu.
Mummon ”kipeä” polvi tuli onneksi kuntoon…
…samoin kuin enon ikivanhasta lääkäritakista irronnut nappi. Neula ja lanka taisivat olla ihan ensikertainen kokemus.
Äiti teki tauluja ja luki tenttiin…
…mutta pappaa tenttasi pikkurenki.
Askartelua aamutuimaan…
…tai kuiskuttelua pikkusiskon kanssa.
Viimeisenä päivänä Mikael halusi tehdä mummille yllätyksen (pappa oli auttanut paketoinnissa). Sain tällaisen suuren, pyyheliinaan käärityn paketin …
…jonka sisältö oli tosiaankin yllätyksellinen: pienet monot, tossut ja piirustus! Hih…
Pitkä ”puuhapäivä” päättyi vasta tänään, kun olimme hoitamassa pikkuväkeä Tampereella. Äiti sai näyttelytaulut valmiiksi ja vaikean tentin läpi. Hienoa!
Nyt on toivottavasti kaikilla iloinen mieli. Ainakin mummilla on.
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 
Sinun tyttäresi taitaa olla taiteilija? Ihana, kun kannustatte ja autatte häntä!
Ihanaa puuhaa sinulla ja pikkurengillä siellä!
Juu, on ja tekee grafiikkaa. Mutta nyt on opiskellut myös muuta lisäksi. Yksi tentti vielä puuttuu, gradu on jo valmis. Jospa töitäkin jatkossa löytyisi! Taiteilu on hänellä enemmänkin harrastus. Tykkään kovasti hänen tauluistaan!
Hei Riitta. Pitkästä aikaa tulin käymään.. on tässä ollut vähän kaikenlaista… Mukava nähdä, miten samaan tapaan noiden pienokaisten kanssa touhutaan teillä ja meillä. Olet myös huovuttanut neuleita, sitä minunkin täytyy kokeilla. Kirpeitä pakkaspäiviä sinne keskisuomeenkin. t. MM
Kiva kuulla sinusta! Tuo huovutus on tosiaan mukavaa, kunhan ensin saa yhdet kunnolla onnistumaan. Sitten on malli siitä, miten jatkossa tehdään!