Kanalassa, jonka syksyllä eristimme talvikäyttöön vanhan navetan kahdesta entisestä vasikkakarsinasta,
on lämpö riittänyt aika mukavasti. Pakkasta on navetan puolella ollut enimmillään nelisen astetta ja ikkunoissa ihania jääkukkia…
…mutta sisällä karsinoissa on pysytty reilusti plussan puolella. Pientä lisälämmitystä on kyllä tarvittu aika-ajoin. Kalle tuli kuvia ottaessani tietenkin odottelemaan ovilasin taakse ylähyllylle, jos vaikka saisi vähän ekstraa, vaimoilta salaa,
mutta nyt en huomioinut ollenkaan sitä. Olin nimittäin kasvattanut kauraa, jonka leikkasin tänään ensimmäisen kerran…
näin ihanaksi herkuksi.
Mitäs sanotte, rouvat? Muistuiko kesä mieleen? Risoton jämät olivat kyllä herkkua, mutta silti Pilkku-Lotta tuli heti maistelemaan. Kyllä kelpasi muillekin! Jokohan keltuaisiin saadaan lisää väriä…?
No, herkkua ovat munatkin, vaikka kesän oranssi niistä vielä puuttuisi. Parissa päivässä tulee tällainen kenno täyteen ja jää ylikin. Mukaan laitan aina viimeisen päivänmäärän tarralapulla, että järjestys säilyy. Nam!
Entäs sitten meillä sisätiloissa. Ei kuulu kotkotus tänne, mutta naukumista sitäkin enemmän. Kun asettaudun mukavasti kirjoituspöydän ääreen ja luulen olevani hetken rauhassa tietokoneella, niin mauuuu… syliin hyppää väkisin pienestä ja ahtaasta kulmasta musta, kymmenvuotias karvakasa. Kehrää sydämensä kyllyydestä, puskee tietokonetta ja pöytää…
minua…
…ja kellahtaa lopuksi ketarat pystyssä syliin vuosirenkaitteni ja kirjoituspöydänlaatikon väliseen tiukkaan koloon. Karvat pöllyävät ja surina vaan voimistuu.
Siinä Jamppa sitten kopristelee kynsillään ja vääntyilee onnsta täristen.Rapsuta, emäntä, vielä lisää, tuolta korvan takaa… mhmm…aah… hrrrr…
Kissalla on kissanpäivät ja kanoilla kananpäivät. Kallella on kukonpäivät ja koska eläimet voivat hyvin, on minulla ja isännällä siksi onnenpäivät.
Niin se taitaa olla.
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 
Hyvä kun on onnellisia kaikki.
Voikaa hyvin jatkossakin.
Toivotaan niin, samoin sinne!
Ompas teillä heinon näköinen kanala 🙂 Kyllä on varmasti tuoreruoho mieleen. Meillä tarjoiltiin tässä yks päivä ennen lumen tuloa kerättyjä puolukanvarpuja ja kyllä tekivät lehdet kauppansa. Meillä ollut kovia pakkasia ja kyllä on kanala lisä lämpöä kaivannut.
Hyvä idea tuo puolukka! Enpäs keksinyt itse. Ja kanala on hienon näköinen vain tältä puolelta, sisäpuolella on vanhat karsinat ja tietenkin paljon pehkuja ja kanankakkaa…
Oh, omia kanoja, niistä haaveilen minäkin. Ja tontilla itseasiassa on vanha kanala, vaan eipä siitä enää eläimille kelpoista saisi kuin uudestaan rakentamalla.
Ei ne kyllä kummoisia tiloja tarvitse, talveksi tietenkin paremmin. Mutta aloita kesäkanoilla! Se ei paljoa investointeja vaadi!