Tänään, loppiaisaamuna, pakkasta oli 22 astetta ja aurinko kurkisteli varovasti eteläiseltä taivaalta jouluista olohuonetta.
Säteet toivat sisään muiston keväästä. (Seinällä alimmaisena kissan raapimismatto)
Postikin toi kevättä tullessaan.
Katselin vielä kerran kaapin oveen sinitarralla kiinnitettyjä joulukortteja. Kiitos teille kaikille, joilta niitä saimme!
Joukossa oli myös itsetehtyjä tervehdyksiä. Varsinkin tämä Ritvan ristipistokortti on ollut valtavan suuritöinen! Siitä taidan tehdä joulutaulun.
Nyt oli kuitenkin aika siivota joulu pois. Huis, sinne meni! Laatikoihin, pussukoihin, koreihin. Komeron takimmaiseen nurkkaan. Vuodeksi.
Vaan mitä sitten tilalle?
Huomenna alkavat kuntosali/vesijumppavuorot, joihin jouluinen lahjakortti loi kivasti jatkoja. Kiitos antajalle! Suuri ilo on ollut myös hiihtämisestä. Muistatko, kun kerroin, että hankimme latuhöylän? Näin kutsuvalta näytti kotilatu aamulla parvekkeelta kuvattuna.
Jouluaika loi myös joulurauhaa ja rentoutumista. Monina iltoina katselimme glögimukin kanssa olohuoneen ikkunasta isännän tai esikoisen virittelemiä jätkänkynttilöitä. Isäntä onkin innokas niitä moottorisahalla valmistamaan, lue vaikka täältä, klik.
Tänään aamuauringossa näkyivät vain jalanjäljet ja hiiltynyt puunpala eilisen nautinnon jäljiltä.
Talvi on eläkeikäisten puutarhaihmisten loma-aikaa. Siispä jos vain sää sallii, laitamme päivittäin kotiovella sukset jalkaan ja lähdemme hiihtämään pelloille. Jos on jo hämärää…
…valoa saadaan otsalampulla.
Kännykän Sport Trackeriin tallentunut, kertaalleen hiihdetty lenkki on yhteensä 1,6 km pitkä…
…ja mikä mukavinta, myös naapurit ovat innostuneet latua käyttämään.
En olisi ikinä uskonut, että latuhöylä voi olla niin yksinkertaisen toimiva ja että sitä voi vetää traktorilla! Olemme aina ajatelleet, että saadaksemme kunnon ladun kotipelloille, pitäisi ensin olla moottorikelkka. Jos lunta tulee oikein paljon, tilanne tietenkin muuttuu – traktorikaan ei silloin lumessa jaksa kulkea. Mutta nautitaan siitä mitä on nyt! Toivottavasti Mikaelkin innostuu hiihtämisestä, pappa tekee varmaan pikkurengin oman pienen lenkin kotipihaan. Mutta sitä odotellessa jatkan neuleita lapsosille. Olen innostunut uusista malleista, joita löytyy miltei päivittäin FB:n ”Ihania lapasia” tai ”Voihan villasukka” – sivuistoilta. Ehtisi vaan kokeilla kaikkea! Mikaelia jo odottavat lämpimät kintaat…
…ja pikku-Mintulle, joka aina haluaa nostaa kädet pois vaunupeiton uumenista, on valmistumassa lapaset, joiden silmukoihin olen neulonut huovutusvillapalleroita. Jospa nyt pysyisivät sormet lämpiminä!
Jos tämä villatekniikka kiinnostaa sinua, ohjeita voit katsella vaikka täältä, klik.
Mutta nyt katse kohti kevätpuolta. Siementilaukset hetikohta postiin tai nettiin ja siitä se sitten alkaakin! Vähän esimakua mullantuoksusta sain jo tänään, kun kylvin ahkerasti muniville kanoille kauraa itämään. Elien tuli seitsemältä kanalta seitsemän munaa, ensimmäisen kerran! Kot kot…
…ja kukkokiekuu!
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 