TV:stä tuli eilen kotimainen elokuva, jolla on teatteriesityksissä ollut vuonna 2013 ennätysyleisö. Siinä opiskelija työstää väitöskirjaa avioerojen syistä. ”21 tapaa pilata avioliitto” ei nimenä ole mielestäni lainkaan houkutteleva, mutta nyt filmi on kuitenkin isännän kanssa katsottu. Paljon oli huumoria, mutta sanomaakin löytyi.
Mietin filmin jälkeen omaa liittoamme, joka on kestänyt yli 40 vuotta. Emme toki ole osanneet elää tekemättä joitakin niistä 21 virheestä, varsinkin kohta 18 tuntuu toisinaan unohtuvan. Kokonaisuudessaan tämän kuvitteellisen väitöskirjan lista oli seuraava:
- Ole sokea
- Ripustaudu
- Suhtaudu puolisoon kuin lapseen
- Kontrolloi
- Valehtele
- Neuvo ja opasta
- Ole vastuuton
- Älä ole läsnä
- Hanki päihdeongelma
- Älä päätä itse
- Päätä toisen puolesta
- Nöyryytä
- Älä tahdo
- Väistä ja pakene
- Epäile, älä luota
- Petä
- Älä puhu
- Älä kuuntele
- Ole omistava
- Älä painosta
- Älä uskalla rakastaa
Monia ajatuksia herätti tämä elokuva, jonka etukäteen sijoitin kategoriaan ”ei kannata katsoa”. On se hyvä, että meitä vanhojakin vielä muistutetaan! Toivottavasti se on antanut toissavuonna ajattelemisen aihetta myös niille yli 400 ooo katsojalle. Ja jos jonkun liitto filmin katselun myötä korjaantui, niin sehän oli jo hyvä asia.
Meidän perheessä on onneksi vapautta tehdä oman mielen mukaan: Isäntä ei juurikaan innostu oopperasta, mutta itse sain jälleen tänään suuren nautinnon Haapamäen Suojalla esitetystä oopperataltioinnista. Kyseessä oli tällä kertaa Taikahuilu. Käyn varmasti katsomassa mahdollisuuksien mukaan jokaisen, noin kerran kuussa esitettävän oopperan tai baletin, niin suuri ilo se minulle on. Isäntä hiihteli sillä välin kaverinsa Joukon kanssa ja illalla tortilloja popsiessamme olimme molemmat todella tyytyväisiä räntäsateiseen päivään.
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 
Tuli itsekin tuo elokuva katsottua. Aika mukavahan se oli ja jollakin tapaa viisaskin. Ja varmaan meidänkin 35 vuoteen jo mahtuu monia noista virheistä, mutta ilmeisesti hyviä osumia on kumminkin enemmän.
Itseäni on tällä viikolla kovin ilahduttaneet vanhat komisario Palmu -elokuvat, otin talteenkin ne kaikki. Oopperataltoinnit on hieno juttu! Turussa näytetään oopperaa leffateattereissa. Harvoin tulee live-esityksissä käytyä, mutta nyt on syksylle liput valmiina Ooppean kummitukseen Helsinkiin.
Mukavaa uutta vuotta!
Harvinaista herkkua se live-ooppera on minullekin. Mutta korvikkeena käy vallan mainiosti tämä helpompi tapa omalla paikkakunnalla!
Ja siitä elokuvasta: Asiaa oli kyllä, jos sen halusi huomata! Mitenkähän miulta nuo Palmut menivät ihan ohi, katson aika vähän ohjelmatietoja ja telkkariakin niukanpuoleisesti. Tuollaisia harvinaisuuksia kyllä pitäisi osata bongata.