”Vuos´ vanhan vanhentaa, kaks´ lapsen kasvattaa…”
Taas on yksi vuosi meitä vanhentanut. Muistelimme yhdessä isännän kanssa viimevuoden tapahtumia ja paljonhan niitä olikin.
Heti tammikuussa aloimme sisällä kahdessa huoneessa pintaremontin.
Talvi oli lauha, helmikuussakin oli vielä hyvin vähän lunta. Jää kyllä kantoi,
mutta pihamaalta lunta ei koko talvena tarvinnut traktorilla kolata.
Kasvithan siinä tietenkin kärsivät – moni kuoli lopullisesti. Jopa talvivalkosipulit tuhoutuivat.
Maaliskuussa olimme viikon verran Lapissa, joten hiihtämäänkin päästiin. Siellä panin, edellisen vuoden tapaan, itämään kesän tomaatintaimet. Hyvin onnistuivat jälleen!
Huhtikuussa aloitettiin vanhan leikkimökin remontti. Yli 50-vuotias rakennus oli kyllä kovin huonokuntoinen, vuorilautoja jouduttiin uusimaan.
Sisäseinien panelointi sai kuitenkin ihmeitä aikaan.
Toukokuussa tehtiin uusi penkki daalioille, kun ensin kaivinkone oli siirrellyt isoja kiviä.
Pihapuuhissa oli apuna usein pikkurenki,
joka hoiti ahkerasti itse kylvämäänsä pikkuruista kasvimaata.
Kesäkuussa kunnostettiin vanha kiviraunio…
…viihtyisäksi oleilupaikaksi ja lintujen juoma-altaaksi.
Kesäkuussa kuoriutuivat myös pikkutiput, jotka kaikki neljä olivat kanoja.
Vielä juhannuksen jälkeenkin peittelimme harsoilla perunoita ja kukkapenkkejä. Uupumiseen saakka. Kylmää ja koleaa!
Heinäkuussa oli hellettä. Vuorossa oli viemärikentän uusiminen.
Kastelua riitti, nurmikot kuivuivat.
Mutta lintujen juomakiven luona oli leppoisaa istuskella ja nauttia illan viileydestä.
Loppukuusta olimme pienellä lomamatkalla Pärnun upeilla hiekkarannoilla.
Elokuussa loistivat daaliat
ja kasvimaa kukoisti.
Syyskuussa kunnostettiin viimeinen osa vesikatosta – aiemmin oli korjattu myös aitan huopakatto. Ainaista remonttia… huoh.
Perkasimme ja myllersimme isännän kanssa kolme suurta kukkapenkkiä aivan uusiksi.
Syyskuussa syntyi myös toinen lapsenlapsemme, pikkupiika, joka kasteessa sai nimekseen Minttu.
Lokakuussa jatkettiin keskeneräistä talvikanalan kunnostusta.
Marraskuussa iloitsimme siitä, että kesän kananpoikaset olivat varttuneet ja munasaalis lisääntyi huomattavasti. Kanalakin oli valmiina vastaanottamaan kylmää aikaa.
Joulukuussa istuttiin jouluvalojen loisteessa uusitussa leikkimökissä, syötiin Mikaelin leipomia pipareita ja ja toivottiin lisää lunta.
Kanalaankin tuli vihdoin oikea joulu…
…ja joulurauha laskeutui lempeästi kaikkialle Riitan puutarhaan.
Vuodenaikojen kierto pihalla ja puutarhassa – kasvien elämän ja lintujen seuraaminen. Oma ja läheisten terveys. Lapsenlasten kirkkaat silmät, kanojen uteliaat katseet, isännän tuttu tuhina viereisellä petillä. Siinä ne tämän puutarhamummon parhaat hetket tältä vuodelta ovatkin.
Lopuksi haluaisin vielä lausua uudestaan rykmentinkomentaja Jukka Kentalan uudenvuoden aaton sanat:
”KUN KATSOT TAAKSE – KIITÄ
KUN KATSOT YLÖS – TOIVO
KUN KATSOT ETEEN – USKO”
Voiko tästä vuodesta ja tässä elämäntilanteessa kauniimmin sanoakaan?
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 
Teillä oli puuhakas ja hyvä vuosi. Rykmentinkomentaja lausui viisaan ajatuksen.
Vuoteen mahtui tosiaan paljon remonttia ja puuhia sen myötä.
Paljon olette vuodessa saaneet aikaan.
Kiva alpottaa taas uusi vuosi uusine projeteneen.
Kaikkea hyvää teille.
Kiitos, sitä samaa teidän perheellenne!