Tänään, uudenvuoden aattona, oli Keuruun varuskunnan viimeinen päivä. Surullinen jäähyväispäivä. Mekin isännän kanssa lähdimme osallistumaan haikeaan ja tunteikkaaseen tilaisuuteen, kun liuskainen valtiolippu otettiin juhlallisesti salostaan. Tuuli oli kieputtanut sen tiukasti lipputangon ympärille ikäänkuin tiivistäen toiveen, että se sinne vielä voisi jäädä.
Kutsuvieraat katselivat hiljaisina tapahtumia, iäkkäät veteraanit ja lotat eturivissä.
Pioneerirykmentin lippu…
…luovutettiin pioneerikoulun perinnelipuksi.
Rykmentin komentaja Jukka Kentala piti kauniin, tunteisiin vetoavan puheen, joka ei jättänyt ketään kylmäksi. Sen alkusanat kopioin tähän:
KUN KATSOT TAAKSE – KIITÄ
KUN KATSOT YLÖS – TOIVO
KUN KATSOT ETEEN – USKO
”NIIN VAIKEA TEITÄ ON LÄHETTÄÄ TUONNE,
TUTUT KASVONNE ON, JOKA PIIRRE JA JUONNE. …
JA JÄLKEEN KAIKEN, MINKÄ TE KOITTE
YHÄ VIELÄ TE HYMYILLÄ VOITTE”
Voit halutessasi lukea koko puheen paikallislehden nettisivulta täältä, klik. Suosittelen lämpimästi.
Sitten se vakavin hetki:
Virallisen tilaisuuden jälkeen kaikki kutsuttiin sotilaskotiin munkkikahville.
Pöydät ja tuolit oli jo myyty, kodikas tila oli nyt miltei tyhjyyttä täynnä.
Sotilaskotisisaret olivat kuitenkin kattaneet kauniisti ja pöydällä oli koristeena myös tämä kiitos:
Väkisinkin tulee mieleen, että tässä pelottavassa maailmantilanteessa uusimman varuskunnan sulkeminen ei ollut järkevää. Olisikohan sitä edes tapahtunut?
Lippu on kuitenkin laskettu, pysyvästi.
Hyvästi, varuskunta ja sen koko henkilökunta sekä koulutettavat sotilaat. Toivottavsti jokaisen elämä jatkuu hyvin tästä lopusta huolimatta. Toivottavasti työpaikkoja on löytynyt, toivottavasti Keuruu selviää suuresta menetyksestä ja ostovajeestakin. Kiitos näistä vuosista, toitte paljon ilmettä paikkakunnalle vuosikymmenien ajan. Hyvää tulevaa vuotta teille kaikille.
Lopuksi vielä lause Jukka Kentalan puheesta:
JUURI NYT PIONEERIRYKMENTTI SANOO MEILLE – ”ÄLKÄÄ ITKEKÖ SITÄ, KUN KUOLIN, VAAN ILOITKAA SIITÄ, ETTÄ ELIN.
Aiemmin olen kirjoittanut näistä asioista täällä ja täällä , mikäli haluat uutena lukijana katsoa.
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 
On nämä varuskuntien alasajot kyllä jotain ihan uskomattoman surullisia juttuja, oikein vatsaa vääntää ja sydäntä särkee…
Omista veljistäni kaksi ja aviomieskin Keuruulla ovat varusmiehinä aikoinaan olleet. Kerran olen itsekin tuolla sotkussa käynyt suklaamunkkikahvilla 😉
Oma poika astuu palvelukseen maanantaina, mutta se tapahtuu Kajaanissa asti, voi kauhistus! Onneksi sinne on järkätty nykyään yhteiskuljetus, on yksi jännityksen aihe vähemmän…
Hyvää uutta vuotta sinulle ja perheellesi, ja tietenkin myös kanalan asukeille 😉
Kyllä siellä tilaisuudessa oli apea yleistunnelma. Kaikesta huolimatta elämä jatkuu. Hyvää uutta vuotta!
Eipä ole pitkä aika kun vastaava tilanne oli täällä meilläkin, Kontiorannan varuskunta lopetettiin. Tuonne Kajaaniin ne nyt nuoret miehet täältäkin menee varusmiespalvelukseen. Joku päättäjähän sanoi jo, että nkyisessä tilanteessa ei olisi lakkautettu yhtään varuskuntaa.
Hyvää uuttavuotta 2015!
Kiitos kommentistasi Emilie! Ankealta tuntuu, pelottavaltakin. Mutta hyvää uutta vuotta toivomme, myös sinulle!