Välipäivien kautta uudenvuodenaattoon

On tuo sää vaihtelevaa. Eilen pakkasta oli yli 20 astetta ja tänään ollaan jo lähellä nollaa. Huomiseksi luvassa plussakeliä, on siinä luonnolla sopeutumista. Me sopeutimme isännän kanssa itsemme niin, että eilinen kylmä päivä vietettiin osin uimahallin altaissa. Kilometri uintia, muutama pulikointi 10-asteisessa kylmävesialtaassa ja sitten lillumista 30-asteisen monitoimialtaan vesihieronnoissa. Ihanaa! Ja kun saatiin tuota luntakin, on kaivettava myös sukset esiin aitan pimennoista. Niiden kesäloma on toivottavasti nyt lopussa.

Yleensä käymme hiihtämässä keskustan valaistuille pururadoille tehdyillä laduilla, sillä avoimien peltojen tuulentuiskutus ei ole oikein innostavaa. Mutta nyt sekään ei enää ole ongelma, sillä meillä on pieni mutta näppärä latuhöylä.

Se hankittiin ystäviltä aikalailla äkkisellä päätöksellä, mutta siihen ostokseen olemme – ilmeisesti kummatkin osapuolet – hyvin tyytyväisiä. Ystäväpariskunnan mies tosin joutuu nyt valmistamaan heille itselleen uuden, mutta kun homma on noin hyvin hanskassa, sekään ei kuulemma montaa tuntia kestä. Meidän isäntä oli iloissaan, kun totesi, että takalanaakaan ei tarvitse irrottaa latujen tekemisen vuoksi – taas yksi kätevä pointti.

Talon ympärillä ei muuta olekaan kuin peltoja, joten niitä kiertelemällä saa aikaan yli kilometrin mittaisen hiihtolenkin. Ja jos naapurin Mattikin vanhempiensa kanssa sitä innostuu hiihtämään, niin latuhan vaan paranee! Ja minä tietenkin aion höylätä sitä suksilla päivittäin, luulisin… Voin jopa hehkuttaa, että meillä on valaistu latu, kun pistän otsalampun päähäni, hih…

Tässä hiihtämislupauksessa onkin uudenvuodenlupausta ihan tarpeeksi. Joten oikein hyvää tulevaa vuotta teille kaikille, ihanat lukijani! Olen varsin nöyrällä mielellä blogin ohitettua 500 000 vierailun merkkipaalun ja taidan hiukan juhlia sitä(kin) huomenna heiluttamalla tähtisadetikkua ja avaamalla isännän kanssa tämän pienen mutta sitäkin maukkaamman suosikki-kuohuviinipullon.

Poks!