Tämä ohje on ollut 80-luvulla Etiketti-nimisessä lehdessä, itse olen saanut sen ystävältäni Anna-Maijalta Kangasalla asuessamme. Kiitos! En ole muutamaan vuoteen muistanut koko suklaatorttua, mutta nyt kun resepti putkahti sattumalta esiin, tein sen pakasteeseen jouluaikaa odottamaan. Ja tietenkin jaan lukijoillekin, sillä tämä oli kyllä aikoinaan suurin herkkuohjeeni, jonka myöhemmin syrjäyttivät liivate-juustotortut. Nina Lincolnin torttu säilytetään pakasteessa ja otetaan vähän ennen tarjoilua esiin, niin kuin jäädykekin. Parasta onkin, että sen voi tehdä valmiiksi etukäteen – koristelut toki laitan vasta juuri ennen tarjoilua.
Nina Lincolnin torttu
Pohja:
- 9 suurta grahamkeksiä (Digestive)
- 35 g voita
Minä tein tapani mukaan pohjan kääretorttulevystä gluteenittomana. Jos käytät keksejä, murskaa ne ja sekoita pehmeän voin kanssa tiiviiksi leivinpaperilla vuoratun irtopohjavuuan pohjalle.
Täyte:
- 200 g tummaa suklaata
- 200 g Philadelphia-juustoa tai muuta maustamatonta tuorejuustoa
- 1 dl sokeria (ohjeessa 1 3/4 dl mutta tulee liian makeaa mielestäni)
- 1 tl vaniljasokeria
- 2 kananmunaa
- 2 dl kuohukermaa (ohjeessa 2½, mutta olen laittanut vain yhden purkin)
- halutessasi lisää 100 g pekaanipähkinöitä (laitoin cashew-pähkinärouhetta)
Sulata suklaa vesihauteessa tai mikrossa. Sekoita juusto ja ½ dl sokeria, lisää vaniljasokeri. Erota munista keltuaiset ja lisää ne juustoseokseen samoin kuin sulanut suklaa. Vatkaa valkuaiset puhtaassa kulhossa, puhtaalla vatkaimella kovaksi vaahdoksi, lisää loppu sokeri. Sekoita seos juustomassaan. Jos käytät pähkinöitä, mikä ei ole lankaan välttämätöntä, lisää ne tässä vaiheessa. Vatkaa kerma toisessa astiassa vaahdoksi ja sekoita muiden aineiden joukkoon. Levitä kaikki vuokaan keksipohjan päälle ja anna jäätyä ainakin vuorokausi. Tarjolle vietäessä irrota varoen reunoista veitsen kanssa, koristele haluamallasi tavalla. Suklaalastut tai muut suklaakoristeet sopivat mainiosti. Jos tämän kakaun kanssa juhlitaan uutta vuotta, niin suklaarouheesta voisi tehdä sydänmuotin avulla päälle neliapilan…
Tähän voisi varmaan lisätä liivatteitakin, mutta koostumus ei olisi sama eikä kakku olisi enää Nina Lincolnin torttu. Nyt se on vähän jäätelön tyyppistä samettia. Ja jos koko kakku ei mene kerralla, vie loppu takaisin pakasteeseen seuraavaa päivää odottamaan. Vaikka tiskiä tuleekin normaalia enemmän, kannattaa kokeilla ohjetta. Aivan ihanaa!
Jos haluat tietää tarkemmin kakun historian ja sen, kuka Nina Lincoln oli, luepa täältä, klik! Oli hauska löytää tuo tarina!
Vaikuttaapa herkulliselta kakulta 🙂 Tätä pitää melkein kokeilla ja kiva kun voi valmistaa pakastimeen odottamaan. Kiva oli myös tuo kakun tarina.
Itsekin olin innoissani, kun löysin netistä tuon alkuperäjutun. Ja ihan sattumalta!