Vuodet vierivät

Tänään on lokakuun 18. päivä. Se oli surullinen päivä kaksi vuotta sitten ja hyvin surullinen päivä myös viisi vuotta sitten. Usein on tullut mieleen, että mitähän isä sanoisi johonkin  asiaan, että voisinpa kysyä neuvoa. Tai äiti, joka varsinkin loppuaikoina eli vahvasti sotavuosia ja lotta-aikaa – kuinka peloissaan hän olisikaan nyt, kun maailma on jälleen epävarmassa tilassa. Mutta he molemmat ovat nyt poissa, meidän ulottumattomissamme. Suruharso peitteli vuosia sitten peltomaisemat – nyt jäljellä ovat muistot, joissa tunnemme heidän läsnäolonsa.

Muistan isän omenoita keräämässä ja äidin katselemassa keittiön ikkunasta meidän pihallemme. Muistan äidin ilon ensimmäisestä lapsenlapsenlapsesta, Mikaelista. Muita hän ei ehtinyt näkemään, eikä isä edes Mikaelia. Mutta näin heidän elämänsä oli määrätty kulkemaan.

20141010_092054Rakkaat terveiset kummallekin. Ja kiitos kaikesta.

Mainokset
Kategoria(t): Surusydämellä. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s