Vanhan vaahteran alla

Äitini pihapiiriä on komistanut monta vuosikymmentä upea vaahtera. Syksyisin se on ihana, valaisee koko pihan. Haravointia riittää, sen tietävät vain ne, joiden pihoissa vaahteroita kasvaa.

Vuosi sitten kävi eräs metsätietoinen mies tutkimassa pihavaahteran kuntoa. Ja voi, yksi haaroista oli ihan laho, monissa muissakin osissa näkyivät vanhuuden merkit. Ja tietenkin juuri tuo huonoin haara retkotti sireeniaidan päällä ja ulottui likimain maantielle. Entä jos se jonain myrskypäivänä rojahtaa autotielle? Tai jonkun ohikulkijan niskaan? Tämä asia on huolettanut minua tutkimuksesta lähtien. Viime yönä välähti. Meillä on nimittäin ollut kattoremonttien vuoksi pihapiirissä nosturi, joka haettaisiin aamulla pois. Entä jos…?

Ja kyllä vaan. Nosturin koppiin kiipesi sen omistaja isännän moottorisahan ja kypärän kanssa. (Kokonaan poistettava osa on tuo vahva haara oikealla). Oksa kerrallaan putosivat lahot osat alas, köydellä autettiin suuntia.

Hieno juttu! Nyt ei enää tarvitse myrskyjä ainakaan vaahteran vuoksi pelätä. Ja kumma kyllä, edes kauniiseen profiiliin tuo katkaisu ei vaikuttanut. Puu on yhtä mahtava kuin ennekin, kaipa se siitä vielä jonkin aikaa kestää. Ja jos se kaatuu, niin onneksi kuitenkin pihaan päin!