Jampan kissanpäivät

Voi että tuo kymmenvuotias Jamppa-kissa on NIIN lutunen… Ei arvaisikaan, miten hurja hiirikissa se on. Ja hiiriähn tässä peltojen keskellä asuessa riittää. Tuli taas aika antaa sille matokuurikin, mutta se olikin vaikeampaa kuin ennen! Ensin koetin Axiluria sillä tuloksella, että ensimmäinen annos meni ihan hyvin jugurtin seassa, mutta toinen ei sitten oikein millään. Ja kolmannen kanssa oli jo kunnon ongelmat. Hain sitten kerta-annoksena otettavan Mirrix-tahnan – käänsi vaan selkänsä herkulliselle Sheballe, johon sotkin keltaisen tökötin. Eihän siinä muu auttanut kun emäntä jälleen apteekkiin, tällä kertaa Drontalia, josta myös riittää yksi annos. Ensimmäinen satsi meni hukkaan jugurttiin liuotettuna. Ja ei kun uusiksi: Piilotin tabletin leikkeen sisään ja tungin kurkkuun, mutta niin kauan katti kakisteli, että pilleri oli sohvalla. Kun olin taistellut jonkin aikaa saman asian puitteissa, keksin uuden tavan: Liuotin lääkkeen piimätilkkaan, laitoin kertakäyttöruiskuun ja siitä sitten suoraan suuhun. Täyttä sotaahan se oli, mutta minä onneksi voitin! Ja Jamppa sai kiitoksensa kinkkuleikkeen kera.

On meillä kokeiltu kerran myös eläinlääkäriltä saatavaa ainetta, jota levitetään niskaan, iholle. Jotenkin vaan ajattelen, että ei se mitenkään voi tehota kaikkiin sisäloisiin… voin olla väärässä. Ja jos se tehoaa, niin aika myrkkyä on – onkohan se katille muuten sitten niin terveellistä.

No, nyt voin taas huokaista muutamaksi kuukaudeksi. Kissa jatkaa onnellisena elämäänsä: pyydystää öisin hiiriä ja nukkuu päivisin sohvalla tai rinnan päällä, jos satun oikaisemaan sohvalle. Tai sitten se löhöää keinutuolin alla, mitä en millään ymmärrä. Joku vielä kerran keinuu sen hännän poikki!

20140814_084600

Mainokset
Kategoria(t): Koti Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

4 vastausta artikkeliin: Jampan kissanpäivät

  1. sylvi sanoo:

    Ahkera kissa.
    Ai, ai kunhan ei jää keinunjalan alle häntä. Varmasti sattuu.

  2. Rouva Hyrskyn Myrskyn sanoo:

    Kuulostaapa tutulta tuo matolääkkeen antaminen! Voi olla veristäkin puuhaa.. Meillä on kaksi kissaa ja toinen on ihan kertakaikkiaan hankala, tässä asiassa. Se kiedotaan pyyhkeen sisään ja annetaan ruiskulla suuhun, muuten on turha yrittää. Sen sijaan epilepsia tablettinsa ottaa hienosti pienen juustosiivun kanssa. Miten ne kissat ennen muinoin ilman matokuureja pärjäsivät? Vanhaksi kuitenkin elivät.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s