Isäntä aikoi pari viikkoa sitten käydä kellarilla. Aikoi, mutta ei uskaltanut mennä. Nimittäin ovenraossa pörräsi pilvi mehiläisiä ja mieleen muistui tapaus usean vuoden takaa: Jostakin oli lähtenyt yhdyskunta karkuteille.
Puin päälleni vahvat vaatteet ja suojasin kasvot hyttysverkkolakilla, jonka jälkeen marssin päättäväisesti tutkimusretkelle. Pam, salpa pois ovelta ja ovi auki… oho!
Pesäpuuhat olivat saaneet jatkua turhan kauan ja kennot olivat tarttuneet molempiin oviin. Hunajaakin oli jo valmistettu, mutta nyt koko pesä halkesi.
Odotimme seuraavaan päivään, tilanne oli kuitenkin edelleen sama: mehiläiset olivat tiiviinä parvena suojaamassa kennoja ja osa parveili pesän edustalla.
Soitimme tutulle tarhaajalle, Raimolle Multialle, ja hän lupasi tulla avuksi. Oli mielenkiintoista seurata kaikkia vaiheita pukeutumisesta savulaitteeseen. Rauhallisin ottein tämä tarhaaja irrotti pesän osat isoon laatikkoon. Toivotaan vaan, että emo (kuningatar) on mukana, ainakin siltä näytti. Tämä tuhansien pörrääjien joukko saa nyt aloittaa uudessa kodissaan Multialla. Onnea matkaan! Mukavaa, että voimme jälleen käyttää kellaria!
Mutta tämän kaiken seuraaminen sai minussa taas aikaan pikkiriikkisen ajatuksen omasta hunajantuotannosta. Niin pikkiriikkisen, että tutkin jo muutaman tunnin ajan nettitietoutta kyseisestä asiasta, mutta taisin sitten kuitenkin rauhoittua parveiluinnostani… kai… ehkä. Ystävä sanoikin nauraen, että voisin hyvin alkaa hunajantuottajaksi, sillä eihän minulla ole mitään muutakaan tekemistä vnäarsinkaan in kesäaikaan 🙂
P.S. Keväällä näin Pirkassa vinkin ampiaispesien torjunnasta: Amppareillakin on kuulemma reviirit, joten niitä voi huijata valepesällä. Terassityynyjen kannellinen säilytyslaatikko on ilmeisen mieluinen pesäpaikka, siispä rakensin koemielessä ohjeen mukaisesti pesäntekeleen talouspaperilla pulleaksi vuoratusta kahvisuodatinpussista ja kiinnitin ylös boxin sisäseinään maalarinteipillä.
Seuraavalla kerralla onkin sitten vuorossa matkakertomus Pärnusta. Tavataan rannalla!
Mukavaa matkaa.